Minustako (partio)johtaja? Välikatsaus PJ-kurssin edistymiseen

Rakastan projektityötä. Rakastan useamman ihmisen elämän sovittelemista tapaamiselle, rakastan työlistan jakamista, rakastan asioista vääntämistä. Kaikki on minulle kuin yhtä suurta palapeliä. Projektityö on hahmotuskykyä vaativa haaste, joka odottaa ratkaisua.

Partiojohtajan peruskurssille

Viime syyslomalla istuin Passalla selkä puoliksi ohjaajiin päin. (Olinpa valinnut huonon istumapaikan.) Olin turhautunut, sillä aloitustapaamisen päivämäärää oli siirretty seuraavalle tiistaille torstailta. Olin suunnitellut meneväni kotiin Lopelle heti loman alussa, mutta nyt jouduin jäämään Helsinkiin pidemmäksi aikaa.

Olin viime keväänä päättänyt sittenkin suorittaa partiojohtajan peruskurssin (PJ-PK). Haaga-Helia on auttanut minua olemaan itsevarmempi ja kehittänyt osaamistani, mitä tulee organisointi- ja johtamistaitoihin.

En silti muista, mikä sai minut ilmoittautumaan syksyn kurssille. Halusinko koulun lisäksi jotain lisää? Ajattelinko, että nyt tai ei koskaan? Kaipasinko partiotoimintaa? Vai pestijohtaja Anttiko sinne patisti? Halusinko suorittaa kurssin, koska se kuuluu vaeltajaohjelman sisältöön?

Aloitustapaamisessa pidettiin esittäytymiskierros. Kuka olet, mistä tulet ja miksi olet kurssilla.

Olen Sonja, tulen Pirjetan Partiosta Lopelta. Se on Hämeessä… Mut mä asun Helsingissä. Ja, tästä saa opintopisteitä! Hihkaisin. Muut kurssilaiset nauroivat hyväntahtoisesti letkautukselleni. PJ-kurssi on mahdollista hyväksilukea vapaavalintaisina opintoina, ja sen arvo on seitsemän opintopistettä.

Kohti piirirajoja ja sen yli

Kävin kurssin PäPan kautta, vaikka kuulunkin Hämeen Partiopiiriin. Autottomalle opiskelijalle tämä oli hyvä ja oikea ratkaisu. Matka-ajat kurssipaikoille eivät venyneet kohtuuttomiksi, ja molemmilla kerroilla kyyti järjestyi.

En tuntenut itseäni kuitenkaan ulkopuoliseksi, sillä paikalla oli muutamia muitakin “junantuomia”. En tiedä, miten kurssivartiot oli muodostettu, mutta samassa kurssivartiossani oli myös kaksi muuta samanikäistä. (Suurin osa käy kurssin heti 18-vuotiaana.)

Kurssiviikonloppuja oli kaksi ja molemmat menivät hyvin. Olin jännittänyt varsinkin ensimmäistä kurssiviikonloppua, joka alkoi maastoyöpymisellä. Kesän kylmä ja sateinen kesäleiri sekä hyytävä Johtajatulet-viikonloppu kummitteli mielessäni ja valvotti öisin. Olin valmistautunut pakkaamalla mukaan mahdollisimman lämpimiä ja vettäpitäviä varusteita varavaatteineen. Olin jopa tuunannut kaupasta ostetut sormikkaat kynsikkäiksi hanskojen alle!

Vaikka olinkin juuri oppinut joitain kurssilla käytyjä asioita jo koulussa (kuten yhdistyksen hallintoon liittyviä asioita), opin mielestäni paljon asioita, joita voin hyödyntää myöhemmin partiossa ja töissä. Tässä muutamia asioita, joita teimme kurssiviikonloppuina:

• Teimme ryhmäytymisharjoituksia
• Kävimme läpi partiomenetelmää ja partion arvopohjaa
• Opettelimme antamaan ja vastaanottamaan palautetta
• Teimme suunnitelmia tapahtumille
• Opimme arvioimaan riskejä ja ehkäisemään tapaturmia
• Testasimme, millaisia johtajia ja tiimiläisiä olemme.

Johtamisharjoitus: kurssin pomotappelu vai mielenkiintoinen tapa soveltaa oppimaansa käytännössä?

PJ-kurssin kulmakivi on johtamisharjoitus, joka toteutetaan usein omassa lippukunnassa. Johtamisharjoituksen idea on saada vastuuta ja toteuttaa käytännössä johtamistehtäviä, joissa ei ole aikaisemmin ollut mukana. Ennen ensimmäistä kurssiviikonloppua sain aiheen harjoitukselleni: lippukunnan kevätretki. Lippukunnanjohtaja ehdotti Turkua, Partiomuseota ja jotain sen lisäksi. Otin ehdotuksen mielelläni vastaan, sillä PirPar on tehnyt viimeksi retken Partiomuseoon yli kymmenen vuotta sitten.

Olen ollut todella innoissani kurssiviikonloppujen jälkeen, ja vaalinut huolella kevätretki-johtamisharjoitustani. Olen käyttänyt jo nyt paljon aikaa asioista selville ottamiseen. Joinain päivinä olen ollut todella turhautunut, kun tuntuu ettei mikään etene ja muu elämä painaa päälle.

Olen Helsingissä, kun taas lippukuntani on jäänyt Lopelle. Se on tuottanut haasteita. Välillä olen tuntenut itseni vieraantuneeksi lippukunnastani ja pohtinut, mitä partioharrastukseni oikeastaan nykyään tarkoittaa. Onneksi Whatsappilla saa kiinni sekä retken staabin että muut johtajat tarvittaessa, vaikka viestittely ei korvaakaan kasvokkain olemista. Olen vielä tässä vaiheessa projektia ollut melko omatoiminen, vaikka viestittelenkin paljon staabin kanssa.

Tällä hetkellä kevätretkiprojekti on hyvällä mallilla. Retkikohteet on varattu ja päivän aikataulutus melkein selvillä. Ensi kuussa aletaan markkinoimaan tapahtumaa, ja maaliskuun aikana avataan ilmoittautuminen. Sen jälkeen ei olekaan enää pitkä aika itse tapahtumaan partioviikon kynnyksellä.

Viikonlopuksi lähden Lopelle. Myöhään sunnuntai-iltapäivänä on taas johtajaneuvosto ja hallituksen kokous. Pääsen pitkästä aikaa laittamaan huivin kaulaani.

Ja kokouksen jälkeen taas Helsinkiin.