Palvelutyö

Kaikenlaisessa vapaaehtoistyössä — varsinkin sellaisessa, joka edistää ihmisten hyvinvointia ja kanssakäymistä — tulee hyvä mieli itsellekin. Tässä tapauksessa puhun hieman omista kokemuksistani seurakunnan vapaaehtoistyössä tällä viikolla — palvelutyössä Herran valtakunnan eteen.

Katukirkko Olkkari, Joensuun Rantakylän ostoskeskus

Viimeinen viikko on ollut täynnä palvelemista omalla mittapuulla — on ollut kuoroa, todistusvideon kuvaamista, screenin hoitoa kokouksissa ja äänentoiston kanssa tekemistä monimuotoisesti. Viimeisessä olen aika käsi vielä, aikanaan ammattikoulussa luistin kätevästi kaikki paitsi pakolliset äänikurssit, kun olin niin keskittynyt videopuoleen. Ei olisi pitänyt jälkiviisaana ja vielä itseään joskus muusikkona pitävänä.

Tänään oli kuitenkin pisin päivä tämänastisista, kun kuvasimme ensin vanhemman uskonsiskon todistuksen Kutsu -todistussarjaamme (näet niitä ja aiemmin tehtyjä seurakuntamme YT:stä täältä → Kutsu jakso 1: Heidi Mantsinen — The Calling part 1). Linkatussa videossa on tämän lauantai-iltaisen kokouksen aiheena olleen Marttyyrien Äänen (Autamme vainottuja kristittyjä — Marttyyrien Ääni) Joensuun edustajamme Heidi Mantsisen todistus, jonka hän piti tänään englanniksi ja lauloi myös. Itse toimin tuplabuukkauksella äänen miksaajana ja screenissä, heijastin sanat ja kuvat seinälle. Kaikki ei aina mene putkeen, siitä pieni snipetti vielä tähän.

[embed]

Kaikki saatiin kuitenkin ennen illan alkua toimimaan ja kuuluisa uudelleenkäynnistys herätti tällä kertaa yhteistyöhön suostumattoman videotykin. Miksasin ääntä nyt toista kertaa. Koko systeemi on tehty melko helpoksi ja nykyaikaiseksi, homma hoituu miksauspöydän sijaan tabletilla digitaalisesti liukuja säädellen ja mikkejä tarvittaessa hiljennellen. Keskiviikkona olimmekin jo laittaneet audiokaapelit uuteen uskoon, kun ne olivat ajan saatossa menneet yhdeksi nipuksi. Mediakoulutuksen äänipuolesta muistankin sen verran, että näin ei saisi koskaan käydä erityisesti ääni- ja virtakaapeleiden kanssa, koska siitä voi syntyä häiriötä. Itseasiassa nämä eivät saisi koskaan edes kulkea linjassa, vaan aina ristikkäin, jos pitää toinen ylittää. Jotain on siis jäänyt mieleen, vaikkakin luulen, että nykyajan kaapeleissa eristykset ovat melko hyvät.

Täytyy silti sanoa, että päivällä pinna meinasi olla kireällä. Autossa todistusvideota kuvaamaan mennessä ajattelin, etten ole ollut aikoihin näin turta. Tuntui, etten tunne mitään, se muistutti hämärästi niitä aikoja, kun olin käyttänyt kipulääkitystä väärin ja olin aivan tunnoton — tunteiden puolesta, siis. Itse fyysinen kipu oli jäänyt toissijaiseksi. Tämänpäiväiseen on moninaiset syyt, mutta koulutuksessakin, jossa olen nyt, syntyi omituisia tilanteita viikolla uskoni tähden. Siitä en kuitenkaan ala joustamaan, mitä mieltä olen asioista, varsinkin kun tiedän, että ne palvelevat totuutta, Herraa. Olot kuitenkin hälvenivät kun pääsi palvelemaan — ja vielä tärkeämmältä se tuntui, kun vieraspuhuja oli tullut myös kaukaa Pakistanista. Aina näin käy palvellessa muutenkin, joten uskallan suositella kaikkea vapaaehtoistyötä todella lämpimästi kaikille, kannattaa uskaltaa, koska ei voi tehdä väärin niin tehdessään. Se siunaa, oli sinulla uskoa tai ei.

Ja ellei ole, niin suosittelen sitäkin ❤ Voit aloittaa vaikka linkkaamieni todistusvideoiden parissa, toivon, että ne siunaavat sinua.

Rauhaa.