Siirtymäkylä-kokeilun oppeja

Espoon ilmasto-osallisuuden kokeilun loppuraportti

Millainen rooli naapurustoilla, asukaslähtöisellä toiminnalla ja asukkaiden luontoyhteydellä on kaupunkien ilmastotyössä? Tämä keskeinen kysymys ohjasi Siirtymäkylä Jupperin kokeilua osana Espoon kaupungin ilmasto-osallisuuden ohjelmaa. Tässä blogissa jaamme kokeilun loppuraportin.

Näin kokeilu eteni

Siirtymäkylä Jupperissa luotiin startti Jupperi-Linnainen alueen yhteisöllisyydelle ja luontoyhteyden vahvistamiselle siirtymäliikkeen hengessä. Samalla haluttiin testata, miten tällainen konsepti voisi toimia urbaanissa ympäristössä Suomessa. Kansainvälinen siirtymäliike (engl. transition movement) sai alkunsa Iso-Britanniassa 20 vuotta sitten, ja sen mukaan “siirtymäkylät” ja paikalliset yhteisöt ovat keskeisessä roolissa kestävyysmurroksessa.

Kokeilussa järjestettiin kesän 2025 aikana kolme asukastapahtumaa alueella sijaitsevassa Kulkuspuistossa sekä viikottain vaihtuvia luonnon havainnointi haasteita. Alueeksi tarkentui Espoon Jupperin lisäksi Linnainen, joka on kiinteä osa aluetta, mutta Vantaan puolella. Asukkaat kutsuttiin mukaan postilaatikkokirjeellä, julisteilla ja some-viestinnällä alueen ryhmissä.

Yhteinen puutarha

Tapahtumien tavoitteena oli tuoda alueen asukkaita yhteen kestävien elämäntapojen äärelle ja rakentaa siirtymäkylän toimintaa yhdessä. Ensimmäisessä tapahtumassa (“Yhteinen puutarha”) asukkaat tutustuivat toisiinsa, ideoivat siirtymäkylän toimintaa, ja rakensivat Kulkuspuistoon yhteisen kasvulaatikon, jonne perheet istuttivat hyötykasveja ja kukkia. Laatikon materiaalit kerättiin alueelta kierrättämällä. Tapahtumassa asukkaat asensivat myös Siirtymäkylän luonnonhavainnointitaulut sekä Vaihtolaatikon puiston aitaan.

Metsämatka

Toisessa tapahtumassa (“Yhteinen metsämatka”) tutustuimme alueen villiyrtteihin ja metsään. Tapahtumassa oli omaa ohjelmaa lapsille (pelejä ja metsäaiheisia leikkejä ja tehtäviä). Aikuisille tapahtumaan oli suunniteltu läsnäoloharjoitus, metsäkävely, villiyrittityöpaja sekä luontoaiheinen taideteos.

Sadonkorjuujuhla

Kolmannessa tapahtumassa (“Sadonkorjuujuhla”) alueen asukkaat kokoontuivat Kulkuspuistoon nauttimaan yhdessä satokauden antimista: yhteisen kasvulaatikon sadosta sekä alueella kasvatetusta ruuasta. Tapahtumassa järjestettiin etenkin lapsille suunnattu maistelupöytä ja kivien maalaamista ekologisilla väreillä. Tapahtumassa kerättiin palautetta kesän kokeilusta ja keskusteltiin ideoista jatkoa varten.

Luonnon havainnointi

Asukastapahtumien lisäksi kokeilussa kutsuttiin asukkaat havainnoimaan naapuruston luontoa — tavoitteena vahvistaa asukkaiden luontoyhteyttä ja siten motivoida asukkaita kestävän elämän pariin. Yhteensä 9 luonnon havainnointi haastetta julkaistiin kerran viikossa Kulkuspuiston tauluilla sekä sosiaalisen median ryhmissä. Asukkaita pyydettiin somessa tunnistamaan, kuvaamaan ja keskustelemaan havainnoistaan. Aiheita olivat linnut, kukat, veden virtaus, eläimet, vieraslajit, hyönteiset, syötävät kasvit, ilmastonmuutos ja sienet. Eniten keskustelua syntyi Jupperi-Veini-Laaksolahti alueen asukkaiden Facebook-ryhmässä (Ju-Ve-La).

Keskustelutilaisuus

Kokeilun päätteeksi järjestimme myös keskustelutilaisuuden asukasosallisuuden ja yhteisvetoisen toiminnan roolista kaupunkien kestävyysmurroksessa Puistokatu 4:ssa (Toivon ja tieteen talo) yhdessä Espoon kaupungin ja Jalotuksen (Suomen siirtymäliikkeen hub ja Kestävän elämän keskus Keravalla) kanssa. Tilaisuudessa jaettiin haasteita ja oppeja.

Osallistujamäärät ja viestintä

Tapahtuma 1: 60 henkilöä Tapahtuma 2: 10 henkilöä Tapahtuma 3: 70 henkilöä Keskustelutilaisuus Puistokadulla: 25 henkilöä

Jaoimme kaksi kertaa noin 300 kirjettä alueen asukkaiden postilaatikkoihin ja kiinnitimme kokeilun julisteet alueen ilmoitustauluihin ja tolppiin.

Sosiaalinen media: Ju-Ve-La ryhmä (4 600 jäsentä, viikottaiset postaukset 3kk), kokeilun omat some-kanavat: Facebook-sivu 90 seuraajaa, Facebook-ryhmä 34 jäsentä, Whatsapp-ryhmä 20 jäsentä sekä Medium-blogi.

Saimme viestintään epävirallisiksi kumppaneiksi myös alueen kaksi omakotiyhdistystä: Jupperin Omakotiyhdistys Joy ry ja Linnaisten omakotiyhdistys, joiden lehtiin ja some-kanaviin saimme kokeilun viestejä.

Eri asukasryhmien tavoittaminen

Jupperi-Linnainen alue on hyvätuloista pientaloaluetta. Alueella asuu sekä lapsiperheitä että iäkkäämpää väestöä. Alueella asuu jonkin verran maahanmuuttajia. Kokeilussa ei tavoitettu haavoittuvassa asemassa olevia asukasryhmiä pääosin alueen asukasprofiilin takia.

Maahanmuuttajia ei tavoitettu laajasti, vaikka viestintää tehtiin aktiivisesti sekä suomeksi että englanniksi. Keskustelimme kokeilusta Kulkuspuistossa yhden paikallisen aasialaistaustaisen perheen kanssa. Perhe oli kiinnostunut osallistumaan kokeiluun ja he olivat itsekin yrittäneet edistää naapurustossa yhteisöllisyyttä joitakin vuosia sitten alueelle muuton yhteydessä. He kokivat, että naapureita oli vaikea saada mukaan toimintaan.

Lapset ja lapsiperheet kohderyhmänä olivat merkittävässä asemassa kokeilussa. Huomasimme, että naapurustotoiminnassa ja asukkaiden ilmastotyössä on tärkeää tuoda lapsille omaa ohjelmaa, osana aikuisten ohjelmaa.

Jatkossa vastaavassa toiminnassa voisi olla hyödyllistä tehdä yhteistyötä paikallisten toimijoiden kuten päiväkotien, koulujen, ikääntyvien (esim. Martat) sekä maahanmuuttajien yhdistystoimijoiden kanssa. Yhteistyö voisi sisältää viestintää, yhteisiä tapahtumia ja toiminnan kehittämistä. Lisäksi on tärkeää, että naapurustotyössä käytetään paljon aikaa naapureihin tutustumiseen kasvokkain.

Hyödyt, vaikutukset ja opit

Kokeilusta oli ilmastotyön asukaosallisuuteen ja toimeenpanoon hyötyä ja vaikutusta etenkin kahdesta näkökulmasta: asukasvetoinen naapurustotoiminta ja asukkaiden luontosuhde.

Asukasvetoinen naapurustotoiminta

Hyödyt ja vaikutukset ilmastotyölle: Kaupunkien ilmastotyöhön on tärkeä saada mukaan asukkaat. Asukkaiden omaehtoisella toiminnalla on merkittäviä hyötyjä ilmastotyölle, sillä se sitouttaa ja kannustaa asukkaita kestävien elämäntapojen muutoksessa. Naapurustotoiminta on hyödyllistä, sillä se lisää asukkaiden yhteisöllisyyttä ja ilmastotyön paikallisten piirteiden tunnistamista ja valjastamista. Naapurustojen yhteisöllisyys rakentaa resilienssiä ja toimijuutta.

Opit ja oivallukset

Asukkaiden oma juttu Naapurustotoiminta kannattaa käynnistää ja johtaa alueen omien asukkaiden toimesta. Kasvokkain kohtaaminen on keskeinen periaate. Myös paikallisten asukasyhdistysten, kuten omakotiyhdistysten tai taloyhtiöiden rooli vahvistaa paikallisuutta. Asukasvetoisuudessa on tärkeää, että toiminnalla on paikalliset kasvot — henkilökohtaisuus ja lähestyttävyys rakentaa luottamusta. Liian viralliselta vaikuttava viestintä tai visuaalinen ilme voi etäännyttää asukkaita.

Riittävän pieni alue Naapuruston tunnistaminen kannattaa tehdä tarkkailemalla arkea alueella: missä asukkaat liikkuvat ja kohtaavat? Mitkä tiet, metsät tai rakennukset rajaavat naapuruston arkea? Liian iso alue tekee yhteisöllisyydestä vaikeampaa.

Paikalliset erityispiirteet Naapuruston yhteisöllisyyttä rakentaa side alueeseen. Alueen mielekkyys ja erityisyys sitouttaa asukkaita myös ilmastotyöhön. Lisäksi naapuruston erityispiirteet tunnistamalla voidaan tunnistaa ilmastotyössä asukkaita motivoivia aiheita. Kokeilussa korostui etenkin asukkaiden side paikalliseen Linnaisten metsään ja sen suojeluun. Merkitykselliseksi koettiin myös Espoon ja Vantaan yhteistyö osana arjen sujuvoittamista ja ilmasto- ja ympäristötyötä alueella.

Aktiivisuus ja pitkäjänteisyys Naapurustotyö vie aikaa, eikä oma-aloitteinen yhteisöllisyys synny hetkessä — ei edes yhden kesän aikana. Alkuun tarvitaan yhteisiä kohtaamisia tapahtumien muodossa ja sitten on tärkeä saada koolle riittävästi aktiivisia asukkaita ja käynnistää toimintaa heidän ideoiden pohjalta. Avoimuuden, sinnikkään viestinnän ja säännöllisen tapahtumatoiminnan avulla saadaan asukkaita lisää mukaan. Kokeilemalla erilaisia tapahtumia ja aikatauluja löydetään oikeat keinot juuri tietyn alueen asukkaiden osallistumiseen. Kokeilussa etenkin lapsille ja lapsiperheille suunnattu ohjelma aktivoi osallistumista. Myös yhteiseen ruokailuun liittyvä toiminta houkutteli osallistujia.

Käytännön haasteita

• Viestintä: oikeiden kanavien löytäminen oli vaikeaa (tavoittaminen, kohdentaminen ja keskustelumaisuus). Lisäksi alueen Facebook-ryhmillä oli sääntöjä, jotka estivät niiden hyödyntämisen pääasiallisena kanavana.
• Aikataulu: kokeilu sijoittui kesäaikaan (ohjelman aikataulu, puisto tukikohtana, luontoaiheet), mutta asukkaiden tavoittaminen lomakaudella oli haastavaa etenkin heinäkuussa. Kokeilun toiseen tapahtumaan ei saatu riittävästi osallistujia.
• Alueen laajuus: Kokeilun aluetta päädyttiin laajentamaan Linnaisten puolelle Kulkuspuiston ja Linnaisten metsän takia. Lisäksi alue laajeni Ju-Ve-La ryhmän viestinnän myötä. Liian laaja alue hankaloittaa tutustumista ja yhteisöllisyyden luomista sekä toiminnan sitomista arjen kävelyetäisyydelle ja reiteille.
• Tarpeet vs toteutus: Kokeilussa ei ollut mahdollista täysin yhteiskehittää siirtymäkylän toimintaa asukaslähtöisesti, koska kokeiluehdotuksessa oli jo luvattu tietyt toimenpiteet.
• Puistotukikohdan ylläpito: Puiston taulujen ylläpito siistinä oli välillä haastavaa, mutta toisaalta se tarjosi osallistumismahdollisuuden monille nuorille (Mural kiinnosti).
• Kumppanit: Kokeilun vauhdikas alku ja lyhyt aikajänne aiheutti kokeilun alussa haasteita ja väärinkäsityksiä mahdollisten kumppanien kanssa. Vakiintuneilla paikallisilla toimijoilla on usein erilainen aikajänne (vuosisuunnittelu) ja ulkopuolelta tuleva uusi toiminta voi yllättää.

Huomasimme kuitenkin, että moni käytännön haaste ratkesi ajan ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen myötä. Ja toisaalta kertomalla käytännön haasteistamme avoimesti somessa, saimme paljon ideoita asukkailta niiden taklaamiseen.

Asukkaiden luontosuhde

Hyödyt ja vaikutukset ilmastotyölle: Ilmastotyössä ihmisten suhde luontoon on tärkeässä roolissa ilmastonmuutosten vaikutusten ymmärtämisessä ja kestävään elämään siirtymisessä. Asukkaiden luontosuhde omaan lähiluontoon sitouttaa asukkaat ilmastotyöhön tekemällä luonnosta konkreettisempaa ja tuomalla sen lähemmäs asukkaiden arkea. Luontosuhteen vahvistamisella on myös hyvinvointivaikutuksia, kun asukkaat saadaan liikkumaan luontoon. Havainnointi kutsuu läsnäoloon ja tuottaa iloa pienistä asioista.

Opit ja oivallukset

Ilon kautta Havainnointi auttaa asukkaita tunnistamaan kauniita ja iloisia asioita vuodenaikojen kierrossa ja alueen lajistossa. Kun havaintoja jaetaan yhdessä asukkaiden kesken, syntyy sitoutumista oman alueen kauneuteen, kestävyyteen ja luontoarvoihin. Tämä motivoi asukkaita osallistumaan ilmastotekoihin ja siirtymään kestävään elämään.

Paikalliset aiheet Tunnistamalla alueelle ajankohtaisia ja merkittäviä aiheita lisätään asukkaiden välistä vuorovaikutusta ja keskustelua ilmastonmuutokseen liittyvistä aiheista. Esimerkiksi hulevedet hiekkatiepitoisella alueella ja vesiputkityömailla, siilien katoaminen, alueella esiintyvät vieraslajit ja villiyrtit tai paikallisen metsän erityispiirteet ja uhat nousivat alueella kiinnostaviksi keskusteluaiheiksi. Aiheet herättävät paljon tunteita ja kysymyksiä, joten tämä on mahdollisuus kaupungille ymmärtää tarkemmin alueen asukkaiden tarpeita ja toiveita. Tunnistamalla asukkaita kiinnostavia aiheita voidaan selvittää, millainen ilmastotyö kiinnostaa juuri sillä alueella. Paikalliset aiheet ja lähiluonnon tilan havainnointi luovat myös toimijuutta, kun asukkaat voivat omaehtoisesti järjestäytyä.

Tavoittaminen Luonnon havainnointi haasteet voisivat olla osa kaupungin ja naapurustojen viestinnän vuosikelloa. Havainnointihaasteet voisivat kutsua asukkaita tunnistamaan vuodenajan muutoksia sekä ilmastotyön ja luontosuhteen kannalta. Haasteet kannattaa pitää auki useamman viikon kerrallaan, jotta asukkaat ehtivät mukaan. Helpoiten asukkaat tavoittaa toinen asukas tai vakiintunut yhteisö tai ryhmä somessa. Paikallisuuteen kannattaa panostaa tuomalla havainnointi naapurustolle tärkeään rakennetun ympäristön (kuten leikkipuisto) kohtaamispaikkaan, eikä vain someen.

Kokeilun skaalautuvuus

Miten kokeilua voitaisiin jatkojalostaa tai muuten skaalata ilmastotyön kehittämisen näkökulmasta?

Kokeilu voi skaalautua seuraavilla tavoilla:

1. Siirtymäkylä-toiminnan jatkuminen Jupperi-Linnainen alueella.
2. Siirtymäkylä-konseptin levittäminen ja monistaminen muihin naapurustoihin Espoossa
3. Siirtymäkylä-konseptin levittäminen omakoti- ja asukasyhdistyksien käyttöön

Siirtymäkylä-toiminnan jatkuminen Jupperi-Linnainen alueella

Kokeilutiimin alueella asuva porukka suunnittelee siirtymäkylän jatkamista. Saimme järjestelytiimiin mukaan kokeilusta joitakin uusia asukkaita. Jupperin omakotiyhdistys on pyytänyt kokeilutiimin jäsentä mukaan yhdistyksen toimintaan ja tekemään ehdotuksia ensi vuodelle. Kokeilutiimin jäsen on myös käynyt Jalotuksen ohjaajakoulutuksen ja yksi talvitoiminnan muoto siirtymäkylässä voisi olla kestävän elämän kurssi. Ensi keväälle voisi suunnitella yhteisöpuutarhan jatkamista sekä asukastapaamisia eri teemojen ympärillä (yhteinen ruokailu, metsän siivoaminen, vieraslajitalkoot). Myös lasten ja lapsiperheiden toimintaa kannattaisi jatkaa, sillä se sai erityisen hyvää palautetta ja aktiivista osallistumista. Talvella voisi järjestää chiliviljelyn työpajan.

Siirtymäkyläkonseptin levittäminen ja monistaminen

Siirtymäkylän tyyppistä toimintaa kannattaisi levittää Espoon alueen muihin naapurustoihin. Tällainen asukasvetoinen, mikropaikallinen ja yhteisöllisyyttä tukeva toiminta voisi vahvistaa Espoon ilmastotyötä tukemalla asukkaita ja naapurustoja aktiivisiksi toimijoiksi. Levittämistä ja monistamista voisi tehdä esittelemällä siirtymäkyläesimerkkiä kaupungin tapahtumissa ja mahdollisesti kannustamalla pienen alkurahoitushaun turvin. Kaupungilla (tai Jalotuksen tyyppisellä verkostotoimijalla tai kestävyyskollektiivilla) voisi olla rooli vertaistukiverkoston rakentamisessa. Siirtymäliikkeen kouluttaja voisi tukea levittämistä. Siirtymäkylästä voisi tehdä helposti käytännönläheisen käsikirjan, jota voisi levittää ideasta kiinnostuneille, avuksi toiminnan käynnistämiseen. Käsikirja voisi hyödyntää Siirtymäkylä Jupperin, Jalotuksen sekä kansainvälisen siirtymäliikkeen oppeja.

Siirtymäkylä-konsepti voisi sopia myös asukasyhdistysten, kuten omakotiyhdistysten (ja miksei jopa taloyhtiöiden) toimintaan tarjoamalla yhdistyksille uusia tapoja yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden rakentamiseen. Siirtymäkylä voisi myös tukea naapurustojen ja taloyhtiöiden viihtyisyyden, houkuttelevuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Ilmastotyön ja kestävien elämäntapojen nostaminen osaksi asukkaiden arkea tulisi luontevimmin tällaisen asukasehtoisen toiminnan kautta. Lisäksi siirtymäkylätoiminnalla on potentiaali rakentaa sukupolvien välistä toimintaa, sekä integroida maahanmuuttajia ja eri kulttuureja osaksi kaupunkiyhteisöjä. Käytännössä levittämisen voisi aloittaa järjestämällä asukasyhdistykselle tapahtuman, jossa mallia esiteltäisiin ja keskusteltaisiin sen soveltamisesta osana yhdistysten toimintaa. Sen jälkeen voisi harkita siirtymäkyläkoulutuksen tarjoamista asukasyhdistyksille. Vertaistukiverkoston luominen olisi tässäkin merkittävässä asemassa.

Kokeilun toteuttajat:

Kokeilun toteuttajatiimissä toimivat Anni Leppänen, Andrea Gilly ja Susanna Holm.

Lue lisää Espoon ilmasto-osallisuuden kokeiluista: https://www.espoo.fi/fi/espoon-ilmasto-osallisuuden-kokeilut