Viimeinen sana Bitcoinin energiankulutuksesta

Nic Carterin essee

Nic Carter

Bitcoinin energiajalanjäljestä on vuodettu paljon mustetta. Selventävien yksityiskohtien ja energianlähteiden yhdistelylaskelmien keskellä olemme kuitenkin unohtaneet tärkeimmät kysymykset. Jokaisen, joka harhautuu tähän sekavaan keskusteluun, on otettava huomioon perusasiat ennen lopullisen johtopäätöksen tekemistä.

Energia on paikallinen ilmiö

Aloitetaan perusasioista. Monet ihmiset, kun he huomaavat Bitcoinin energiajalanjäljen, huomauttavat sen merkittävästä energiankulutuksesta ja olettavat, että joku jossain on ilman sähköä tämän röyhkeän omaisuuden vuoksi. Näin ei ole asian laita, mutta Bitcoinin läsnäolo eri puolilla maailmaa ei itse asiassa vaikuta lainkaan energian hintaan noilla seuduilla, koska näissä paikoissa ei todellisuudessa käytetä energiaa. Mitä ihmettä?

Ensinnäkin on ymmärrettävä, että energia ei ole globaalisti vaihtokelpoista. Sähköä ei voi ikuisesti varastoida sen poistuessa lähtöpisteestään ja sen kuljettaminen on kallista. Maailmanlaajuisesti noin kahdeksan prosenttia sähköstä katoaa matkalla. Jopa suurjännitelinjoilla kärsitään “linjahäviöstä”, mikä tekee sähkön siirtämisestä hyvin pitkillä etäisyyksillä epäkäytännöllistä. Siksi puhumme energiaverkosta; sähköä on tuotettava käytännöllisesti katsoen kaikkialla, erityisesti asutuskeskusten läheisyydessä.

Bitcoinin energiankulutusta tarkasteltaessa syntyy mielenkiintoisia näkökohtia. Cambridge Center for Alternative Finance -tutkimuslaitoksen uudet tiedot ovat vahvistaneet sen, minkä jo tiesimme: Kiina on Bitcoin-louhinnan keskus, jossa tietyt alueet, kuten Zinjiang, Sichuan ja Sisä-Mongolia, ovat hallitsevia. Louhintasyndikaattien tiedoin Cambridgen tutkijat onnistuivat paikantamaan huomattavan osan aktiivisten louhijoiden IP-osoitteista, joka tarjoaa uutta tietoa Bitcoinin energianlähteiden käytöstä.

Ja tulokset ovat paljonpuhuvia: Sichuan, joka on heti laskentatehossa Xinjiangista toisena, on maakunta, jossa on rakennettu valtavasti vesivoimaa viime vuosikymmenellä. Sichuanin vesivoimatarjonta on kaksinkertainen verrattuna maakunnan sähkövoimaverkon vetoon, mikä johtaa suureen “supistukseen” (tai hukkaan). Padot voivat varastoida vain tietyn verran potentiaalienergiaa veden muodossa, ennen kuin niiden on päästettävä se purkautumaan. Se, että tämä muuten hukkaan menevä energia on otettu Bitcoin-louhinnan käyttöön, on avoin salaisuus. Jos paikalliset energiakustannuksesi ovat käytännössä nollassa, mutta et voi myydä energiaasi mihinkään, globaalin energianostajan olemassaolo on taivaallista.

Ilmiöstä on historiallinen ennakkotapaus. Muita hyödykkeitä on käytetty energian viennissä, minkä ansiosta globaalien energiamarkkinoiden aaltoilu tasoittuu. Ennen Bitcoinia alumiinia käytettiin tähän tarkoitukseen. Valtava osa alumiinintuotannon kustannuksista on bauksiittimalmin sulattamisessa käytetyn sähkön hinta. Islannissa on paljon halpaa energiaa, erityisesti vesivoimaa ja geotermistä energiaa, bauksiitin sulattaminen oli luonnollinen valinta. Malmi tuotiin Australiasta tai Kiinasta, sulatettiin Islannissa ja vietiin Kiinan kaltaisiin maihin rakennusteollisuuden tarpeita varten.

Tämä johti siihen, että islantilainen taloustieteilijä on kuuluisasti todennut Islannin “vievän energiaa alumiinin muodossa”. Islanti toivoo nyt voivansa jäljitellä tätä energian viennin mallia konesalien avulla. Sulattamot sijaitsevat tämän takia paikoissa, joissa on runsaasti sähköä ja joissa paikalliset kuluttajat eivät välttämättä kykene käyttämään kaikkea tätä kapasiteettia. Nykyään monet näistä sulattamoista on muutettu Bitcoin-louhimoiksi, mukaan lukien vanha Alcoan tehdas New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Historialliset rinnastukset ovat ilmeiset.

Viime kädessä kyse on vain mielipiteestä: onko ei-valtiollisen, synteettisen hyödykerahan olemassaolo hyvä idea?

Yhteenvetona voidaan todeta, että osasyy siihen, miksi Bitcoin kuluttaa niin paljon sähköä, on Kiinan päätöksessä alentaa energian selvityshintaa rakentamalla liikaa vesivoimaa huolimattoman keskussuunnittelun takia. Bitcoinittomassa maailmassa ylimääräinen energia olisi käytetty joko alumiinin valmistukseen tai se olisi yksinkertaisesti tuhlattu.

Suosikkitapani ajatella asiasta on seuraava. Kuvittele maailman topografinen kartta, jossa sähkökustannukset ovat muuttuja, joka määrittää kartan muodot eli siihen muodostuvat huiput ja laaksot. Bitcoinin lisääminen tähän yhtälöön muistuttaa vesilasin kaatamista kolmiulotteisen kartan päälle: vesi valuu huipuilta onkaloihin ja laaksoihin. Bitcoin on maailmanlaajuinen energianostaja, joka hankkii energiaa annetulla hinnalla. Näin ollen on järkevää, että halpaa energiaa ostavat louhijat myyvät osan siitä protokollalle. Siksi niin monet öljynporaajat (joiden liiketoiminta tuottaa suuria metaanipäästöjä) ovat innoissaan Bitcoin-louhinnasta. Ilmaston kannalta tämä on itse asiassa nettopositiivista. Bitcoin kukoistaa rajaseuduilla, joissa energia muutoin menetettäisiin tai siitä ei oteta iloa irti.

Kyse on energianlähteiden yhdistelmästä

Toinen yleinen virhe, jota energiankulutuksesta Bitcoinia kritisoivat tekevät, on naiivisti ekstrapoloida Bitcoinin energiankulutus vastaaviin hiilidioksidipäästöihin. Tärkeää on sähköntuotantoon käytettävä energianlähde, koska ne eivät ole täysin samanlaisia hiilijalanjäljen näkökulmasta. Lehdistössä toistuvasti kerrotuissa akateemisissa pyrkimyksissä yleensä oletetaan energianlähteiden yhdistelmän olevan muuttumaton maailmanlaajuisella tai maantieteellisellä tasolla. Sekä Mora ym. että Krause ja Tolaymat synnyttivät räikeitä otsikoita Bitcoinin hiilijalanjälkeä koskevista laskelmista, mutta ne perustuvat energiankulutuksen naiiviin esktrapolaatioon sitä vastaaviksi hiilidioksidipäästöiksi.

Kiinassa Bitcoin-louhinta on suuren luokan liiketoimintaa, mutta ei ole asianmukaista jäljittää Kiinan yleistä hiilijalanjälkeä Bitcoin-louhintaan. Bitcoin etsii muutoin rajallista (tai hukkaan heitettyä) energiaa, kuten Scichuanin vesivoimaa, joka on suhteellisen vihreää. Luotettavissa energiankulutuksen arvioissa tämä on huomioitava.

Hopeareunukset

Näkymät ovat vielä aurinkoisemmat, kun otetaan huomioon Bitcoinin turvallisuusmallin ja turvallisuusmenojen muuttuva luonne. 87 prosenttia Bitcoinin lopullisesta tarjonnasta on laskettu liikkeelle. Bitcoinin hinta kulki omia teitään suuren liikkeeseenlaskuvaiheen aikana, joten louhijoille myönnetty kokonaispalkkio oli vain hieman yli 17 miljardia dollaria vastineeksi näiden kolikoiden luomisesta (olettaen yksinkertaisesti, että louhijat myivät kolikot ne luotuaan), vaikka kolikoiden arvo on tänään 160 miljardia dollaria. Tämä johtuu siitä, että suurin osa näistä kolikoista laskettiin liikkeelle hinnan ollessa matalammalla kuin nykyään.

Jos bitcoinin arvo tulevaisuudessa on huomattavasti enemmän kuin tänään (esimerkiksi kaksinkertainen), niin muut ovat saaneet liikkeeseen lasketut kolikot itse asiassa alennuksella. Matemaattisesta eetteristä louhittujen bitcoinien energiassa mitatut ulkoisvaikutukset ovat itse asiassa olleet hyvin pienet, kun asiaa tarkastelee historiallisesti ja vertaa niiden louhintahetken kustannuksia ja hintoja tähän hetkeen. Toisin sanoen Bitcoinin energiamenot saattavat lopulta vaikuttaa melko edullisilta. Kolikot on laskettava liikkeelle vain kerran. Ja planeetalle on parempi, että ne lasketaan liikkeelle kolikon hinnan ollessa alhainen, ja niiden luomiseen kulutettiin suhteellisen vähän energiaa.

Kaikki Bitcoinia seuraavat tietävät, että liikkeeseenlasku menettää vähitellen merkitystään louhijoiden tulojenmuodostuksessa. Viime viikolla tapahtunut lohkopalkkion puoliintuminen puolitti louhijoiden liikkeeseenlaskupalkkion. Jos minun pitäisi arvata, Bitcoinin lohkopalkkion jaksottaiset puoliintumiset ainakin kompensoivat arvostusta pitkällä aikavälillä, mikä tekee Bitcoinin turvallisuusmallin mukaisten menojen räjähdysmäisestä kasvusta epätodennäköistä. Siirtopalkkiot kasvattavat väistämättä osuuttaan louhijoiden tulonmuodostusta. Siirtopalkkioilla on luonnollinen yläraja, koska bitcoinia liikuttavien toimijoiden on maksettava ne tapahtumakohtaisesti. Jos ne ovat liian suuret, käyttäjät välttävät käyttöä tai säästävät maksuissa hyödyntämällä protokollan päälle rakennettuja muita kerroksia, jotka selvittävät tapahtumat säännöllisesti peruskerrokseen eli Bitcoin-lohkoketjuun.

Näin ollen on epätodennäköistä, että Bitcoinin turvallisuusmenot suistaisivat maailman lehdistössä spekuloituun tuhoisaan palautesilmukkaan. Pitkällä aikavälillä Bitcoinin energiankulutus on sen turvallisuusmenojen lineaarinen funktio. Suuren yleisön halukkuus maksaa lohkotilasta määrittää resurssit, jotka varataan kyseisen palvelun tarjoamiseen — niin kuin kaikkien muiden palveluiden tapauksessa.

Onko se sen arvoista?

Kaikista yllä kerrotuista varoituksista huolimatta on kiistatonta, että Bitcoin ei vain kuluta paljon energiaa, vaan tuottaa ulkoisvaikutuksia hiilidioksidipäästöjen muodossa. Tästä ei ole tarpeen väitellä. Bitcoinaajat kohtaavat usein kysymyksen siitä, onko Bitcoinilla oikeutettua vaatimusta yhteiskunnan resursseihin. Tämä kysymys perustuu eräänlaiseen utilitaristiseen logiikkaan siitä, millä teollisuudenaloilla pitäisi olla oikeus kuluttaa energiaa. Käytännössä kukaan ei oikeastaan perustele tätä. Bitcoinin energiankulutuksesta valittavat ovat hiljaa, kun kyse on jouluvaloista, Netflixin palvelinkeskusten käyttämästä energiasta tai miljoonien pikaruoka-annosten jakeluun kulutetusta energiasta. On selvää, että Bitcoinin energia- ja hiilijalanjälkien helposta laskennasta — ja eräät ihmisryhmät vihaavat sitä niin paljon — seuraa sen päätyminen parrasvaloihin.

Viime kädessä kyse on vain mielipiteestä: onko ei-valtiollisen, synteettisen hyödykerahan olemassaolo hyvä idea? Totuus on, että lohkotila on palvelu, josta käyttäjät maksavat, ja siihen Bitcoinin resurssikustannukset perustuvat. Jotain rehellisesti ostettua ei voi sinänsä kutsua tuhlaukseksi. Sen ostaja hyötyy sen olemassaolosta riippumatta siitä, mitä kukaan muu subjektiivisesti on mieltä kaupasta. Nämä samat argumentit on esitetty lukemattomia kertoja kultakannan aiheuttamista koetuista “kustannuksista”, ja ne on aiemminkin kumottu vastaavin perustein. Pohjimmiltaan miljoonat ihmiset ympäri maailmaa arvostavat edelleen fyysisiä, pankeista riippumattomia säästämisen muotoja, joten kultaa louhitaan maankuoresta edelleen. Niin kauan kuin ihmiset haluavat ja hyötyvät Bitcoinista, myös huutokauppa sen rajallisesta lohkotilasta jatkuu tästä ikuisuuteen.

Bitcoinin energiankulutuksesta huolestuneiden ei kuitenkaan pidä vaipua epätoivoon. Ratkaisu on olemassa. Heidän täytyy vain suostutella Bitcoin-fanit käyttämään ja hyödyntämään vaihtoehtoista selvitys- ja toimitustapaa. Heidän paras keinonsa tavoitteen saavuttamiseksi olisi suunnitella ja kehittää järjestelmä, joka on aiempaa turvallisempi, tarjoaa vahvemmat vakuudet, selvittää ja toimittaa arvon nopeammin, turvaa yksityisyyden paremmin ja on sensuurinkestävämpi — kaikki ilman työntodistetta. Tällainen järjestelmä olisi ihmeellinen. Odotan henkeäni haukkoen.

Suomennos Nic Carterin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “The Last Word on Bitcoin’s Energy Consumption”. Artikkeli on julkaistu alun perin Coindeskissä 19.5.2020.

Carter työskentelee Castle Island Ventures -pääomarahastoyhtiössä partnerina. Hän vastaa rahaston hankkeista, joissa on kyse julkisista lohkoketjuista. Aiemmin hän oli perustamassa Coinmetricsiä ja heiluttaa nykyisin yhtiön hallituksessa puheenjohtajan nuijaa. Carter on monipuolinen ajattelija, joka on toistuvasti korostanut Bitcoinin olevan enemmän kuin osiensa summa.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).