Maa on ikuinen

”Ihmisen ikkään verrattuna mua on ikkuine”, sanoi Ovaskaisen isäntä Akattomassa miehessä.

Oli syksy ja puinnit lähestyivät. Pian Ovaskaisen Lassikin suuntasi Puumalaisen Unton pelloille puimaan. Aurinko paistoi ja sadosta tuli hyvä.

Vaan toisin oli tänä syksynä. Aurinko teki vain pikaisia visiittejä, eikä viileän kostea kesä tarjonnut rehenneltävää satotasokeskusteluihin. Toki oli niitäkin, jotka korjasivat pelloiltaan ennätyssadon, mutta valitettavan monella laiho jäi metsän eläinten ruuaksi ja peittyi lopulta lumeen.

Maajussiopintoja suorittaessani opin, että ikuisuutensa lisäksi maa on pitkävihainen ja sillä on norsun muisti. Maa ei nimittäin unohda, vaan kaltoinkohtelun seurauksia saa paikkailla vuosikaupalla.

Märkä ja pitkä syksy onkin aiheuttanut harmaita hiuksia monelle viljelijälle. Mitä tehdä peltoon jääneelle sadolle? Milloin maa kantaa sen verran, että viljan saa murskattua ja ehkä pellonkin vielä muokattua? Minkä kaiken voi jättää kevääseen ja toivoa, että silloin on tarjolla kuivia muokkaus- ja kylvökelejä?

Työkaverina maa on aikamoinen jyrä. Hommia tehdään sen — ja ilmojen haltijan — ehdoilla. Maa ei kysele tai tule vastaan. Se joustaa jonkin verran mutta muistaa huonot hetket ja nostaa ne pintaan vielä vuosia tapahtuneen jälkeen.

Maa ei ole kiukuttelevaa sorttia vaan enemmänkin loivaliikkeinen: tarjolla on joko pitkää vihaa tai tyyntä lempeä. Kun maata kunnioittaa riittävissä määrin, on se mitä luotettavin työkumppani.

Hyvin pidetty maa nimittäin tuottaa viljelijälleen mainion sadon, jos sääolosuhteet ovat kohdallaan. Kunnioitusta nauttiva pelto ei hätkähdä työkoneista tai sadejaksoista. Ominaispiirteet huomioiden hoidetut hehtaarit tekevät osansa jokakesäisessä ryhmätyössä.

Haastavaksi yhteiselon tekee se, ettei maa puhu. Siksi meidän ihmisten on puhuttava maan puolesta. Sen kuulumiset on kerrottava sukupolvelta toiselle ja ominaispiirteet opetettava uusille viljelijöille.

Loppujen lopuksi kaikki on kiinni kunnioituksesta. Ajatusmallista, jossa maa sanoo viimeisen sanan.

Menestyminen on nimittäin mahdollista vain maata kunnioittamalla. Kaikki kun tapahtuu maan kanssa ja sen ehdoilla.