Korpilammen henki, eli mikä meni Korpilammella tai sen jälkeen pieleen?

Korpilammen henki, eli mikä meni Korpilammella tai sen jälkeen pieleen?

Espoo on muuttunut todella paljon Korpilammen seminaarista vuonna 1977. Yllä olevalla paikalla oli silloin kapea tie ja metsää. Kuva ei siis ole Korpilammelta, mutta kuitenkin Espoosta.

Mutta kehitys jatkuu. Ja yksi asia joka meni Korpilammella pieleen on se, että Korpilammella ei otettu huomioon mahdollisuutta siihen, että maailmaa jota pidettiin tuolloin vuonna 1977 muuttumattomana olisi vuoden 1991 jälkeen mennyttä. Eli viidentoista vuoden kuluttua tuosta tapahtumasta olisi Neuvostoliitto hajonnut, Transitoliikenteestä saatavat tulot romahtaneet. Ja ulkomainen työvoima täyttänyt esimerkiksi rakennustyömaat. Samoin monia tuolloin menestyviä yhtiöitä on hajonnut tai ajautunut ulkomaiseen omistukseen.

Tuo yhtiöiden päätyminen ulkomaiseen omistukseen on krooninen ongelma meillä Suomessa. Samoin meidän taloutemme ei vain ollut koskaan oikein toipunut 1980-ja -90 luvun alun pankkikriisistä. Vaikka talous kasvoi, niin työpaikkojen määrä ei kasvanut. Pankkikriisiä voidaan pitää kasinotalouden tuotteena. Kasinotalous voidaan ymmärtää siten, että rahan tekeminen oli tärkeämpää kuin millä rahaa tehtiin. Ja juuri tuon takia monissa yhtiöissä kuten Nokiassa tuotteet jäivät kilpailijoiden varjoon. Ja se sitten johti siihen, että ulkomainen toimija kykenee ostamaan tuon yhtiön tuotannon “alennettuun hintaan”.

Tuo pankkikriisi syntyi talouden ylikuumenemisesta. Eli tehtiin paljon tuottamattomia investointeja, joita varten otetut lainat sekä se, että lainojen hoitoon otettiin toisia lainoja ajoivat maan talouden heikkoon kuntoon. Lainojen erääntyminen aiheutti suuria ongelmia. Ja se että Venäjän vienti ei enää vetänyt samalla tavalla kuin ennen aiheutti tilanteen, missä valiolla ei ollut rahaa. Se oli ottanut lainaa julkisia investointeja varten, ja samoin myös sen hankkijat ja alihankkijat olivat rahoittaneet urakoita lainarahalla. Joten seurauksena oli mm. Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssi vuonna 1989.

Tuota Wärtsilän konkurssia paikkasi myöhemmin matkapuhelimistaan tuttu Nokia, joka muutti Microsoftin talliin vuonna 2014. Tuota yritysfuusiota varten perustettiin Noki Mobile Oy, jonka kautta Microsoft sitten sulautti Nokian matkapuhelinten valmistuksen omaan itseensä. Sen käsiin siirtyivät Lumia-puhelinten patentit, sekä monia muita tärkeitä asioita. Nokian kohdalla kuitenkin tuotannosta suuri osa tehtiin muissa maissa, joten Nokia ei koskaan kyennyt paikkaamaan täysin Wärtsilä Meriteollisuuden jättämää aukkoa.

Korpilammen henki tarkoittaa kolmikantamallia mikä hyväksyttiin tai rakennettiin Hotelli Korpilammella Espoossa seminaarissa, joka tunnetaan nimellä “Korpilampi Seminaari” 5–6 lokakuuta vuonna 1977. Siellä valtio sekä elinkeinoelämän edustajat kehittelivät ja löivät lukkoon niin sanotun Kolmikanta-mallin. Noita malleja on tarkalleen ottaen kaksi. Toinen on elinkeinoelämästä tunnettu malli, jossa valtio, työnantajat sekä työntekijät sopivat niin sanotusta “tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta” tai lyhemmin tulopolitiikasta, josta käytettiin nimeä TUPO.

Toinen on valtion vallan kolmijako-oppi. “Ranskalainen filosofi Montesquieu esitteli vallan kolmijako-opin teoksessaan Lakien henki (De l’Esprit des Lois). Vallanjako-oppi on valtioteoria, jonka mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. Se on vaikuttanut useimpiin nykyaikaisiin valtiosääntöihin.”. (Wikipedia, Vallanjako-oppi)

Kolmas versio määrittelee valtion suhteen elinkeinoelämään sekä yksityisiin toimijoihin.

Valtio säätää lait, sekä valvoo niitä, suojelee kansalaisiaan ja puolustaa aluettaan. Elinkeinoelämän tehtävä on sitten hankkia rahoitus valtiolle, ja tuo rahoitus peritään veroina. Eli on oikeuksia, jotka kuuluvat valtiolle. Valtion asioita ovat sota, rauha, poliisityö sekä pelastuspalvelu. Samoin veronkanto eli pakollisten maksujen perintä on asia, joka kuuluu vain valtiolle. Yksityisten toimijoiden, olivat he luonnollisia tai oikeushenkilöitä pitää osallistua valtion rahoittamiseen verojen kautta.

Mutta yksityisten toimijoiden palveluiden käyttäminen on niin sanotusti vapaaehtoista. Tai ainakin yksityisistä toimijoista pitää löytyä vaihtoehtoja. Samoin vain valtion edustaja eli poliisi saa poistaa henkilön julkiselta paikalta.

Eli tämä malli on periaatteessa sellainen, että siinä ei ole päällepäin katsoen mitään vikaa. Mutta kun kysymme miksi näin hyvä malli ei olekaan toiminut, kuten sen pitäisi toimia, niin Korpilammen strategiasta voidaan löytää muutamia asioita, joita emme ehkä tuolloin kauan sitten olisi osanneet huomata.

“Jukka Tarkan mukaan kokouksen hahmotteli Eva (Elinkeinoelämän valtuuskunta) , mutta Evan jäsenet eivät olleet kutsuttuina evalaisina, jotta kommunisteille ei olisi näytetty sosiaalidemokraattien läheisiä suhteita Evan vuorineuvoksiin. Elvytys sai kokouksessa Jouko Kajanojan mukaan uuden sisällön, ja sillä alettiin tarkoittaa elinkeinoelämän elvytystä.” (Wikipedia, Korpilampi-seminaari)

Juuri elinkeinoelämän elvytys on aiheuttanut ongelmia. Se perustuu ajatukseen siitä, että valtion pitää lisätä julkisia investointeja, kun taloudellinen tilanne huononee. Tällöin näihin investointeihin liittyvät tilaukset tehdään yksityisiltä yrityksiltä. Ajatus tuosta elinkeinoelämän eli yksityisten yritysten kautta tapahtuvasta elvyttämisestä on kaunis. Mutta mistä valtio sitten ottaa ne rahat, joita se tarvitsee noihin urakoihin.

Samoin valtion on kilpailutettava nuo urakat. Ja se sitten tarkoittaa sitä, että se, joka halvimmalla tekee saa urakan. Ja tuo sitten aiheuttaa sekä sen, että urakoiden laatu ei ole enää samaa luokkaa kuin ennen. El raaka-aineita aletaan tilata halvemmalla, työtä teetetään halvalla. Ja tietenkin tarjolla oleva ulkomainen työvoima sitten mahdollistaa urakkakilpailun, joka nostaa yhtiön katetta. Mutta se ei tuo yhtään työpaikkaa. Jos talojen elementtejä tehdään Kiinassa, ja työväki tulee jostain Pohjois-Koreasta, niin silloin ei työ tuo yhtään mitään koko EUn alueelle. Tuo yhtiö voi tietenkin itsekin sijaita jossain Panamassa.

Korpilammen seminaarin suurin virhe on siinä, että tuo seminaari oli ainutkertainen. Kaksi päivää on melko lyhyt aika, kun tehdään globaaleja, koko yhteiskuntaa koskevia päätöksiä. Eli Korpilammen kokoukselle olisi pitänyt varata pidempi aika. Samoin Korpilammen seminaari olisi tarvinnut seurantaa. Eli seminaareja joiden yhteydessä tarkastetaan se, miten se malli, joka Korpilammella luotiin on pitänyt. Samoin olisi voitu helpommin reagoida muuttuvan maailman tuomiin haasteisiin. Varsinkin tietokoneiden sekä internetin tuleminen olisi vaatinut sitä, että maamme elinkeinorakennetta olisi tarkastelu uudelleen.

Yksilön sekä yhtiöiden etu ei ole välttämättä sama kuin valtion etu. Eli kukaan ihminen ei halua maksaa veroja. Joten yhtiöitä voidaan ulosliputtaa Suomesta tai koko EUn alueelta. Se miten esimerkiksi yhtiö perustetaan Panamaan on erittäin helppo selvittää. Suurimmalla osalla veroparatiiseista on käytössään kotisivut, joissa neuvotaan kädestä pitäen mitä henkilön pitää hankkia saadakseen tuollaisen yhtiön perustettua. Ja esimerkiksi monissa veroparatiisien pääkaupungeista kuten St. Helierissa on joukko paikallisia agentteja, jotka auttavat kyllä paperitöissä. Ja noiden paikallisten agenttien käyttö on pakollista, jos haluaa perustaa yhtiön tuonne veroparatiisiin.

Kun sanotaan että Suomi eli metsästä, ja paperissa ja metallissa on maamme tulevaisuus, niin kukaan ei varmaan ollut varmaan ennen ajatellut sitä, että paperi ja metalli eivät enää vedä. Eli paperin kysyntä laskee. Ja että metalliteollisuuden tuotteita aletaan valmistaa jossain Kaukoidän telakoilla. Samoin kukaan ei varmaan Korpilammella vuonna 1977 olettanut tai ennustanut sitä, että vienti voi kasvaa, tai kysyntä voi kasvaa todella paljon, mutta robotiikka takaa sen, että viennin ja kysynnän kasvu ei takaa sitä, että valtion alueelle syntyy uusia työpaikkoja. Internet takaa sen, että yhtiön osoite voi olla missä maassa tahansa. Kehitys on vienyt siihen, että työ voidaan teettää joko Aasiassa tai sitten robottien avulla, jolloin uusi tehdas ei tuo välttämättä uusia työpaikkoja.

Ja yhtiön johto voi pitää kokouksia vaikka jostain Nizzasta käsin. Eli etätyö takaa sen, että yhtiön toiminta voi kokonaisuudessaan olla ulkomailla, ja insinöörit sekä sijoittajat voivat operoida internetin avulla vaikka jostain Espoon Westendistä käsin. Eivätkä he välttämättä maksa veroja omasta asunnostaan.

Eli asunto voi olla yhtiön nimissä, jonka kotipaikka on Jerseyn saari. Ja kun asunto on kerran merkitty yhtiön edustus huoneistoksi, niin sen saa sitten verovapaana käyttöön. Eli verotulojen supistuminen on asia, jota Korpilammella ei koskaan edes ajateltu olevan mahdollista. Robotiikka, tietoverkot sekä monet niihin liittyvät asiat ovat muuttaneet elämää siten, että mihinkään päin maailmaa ei ole tulossa työpaikkoja, vaikka tehtaat toimivat täydellä teholla.

Korpilammen suurin virhe oli seurantakokousten tai seminaarien puute. Kyseinen asia aiheutti tilanteen, missä valtio eikä elinkeinoelämä eivät kyenneet vastaamaan kehitykseen. Tekniikan kehitys tekee mahdolliseksi sen, että yritysten asioita voidaan hoidella maapallon toiselta puolelta. Samoin robotiikka on aiheuttanut sen, että myös Kiinassa työpaikat vähenevät.

Se mistä valtio saa rahansa ei ole tärkeää, jos ajatellaan puhtaasti taloutta. Mutta se että yhtiöt lähtevät pois maasta, ei varmasti paranna valtion taloudellista tilannetta. Jos yksityisen yrityksen tuotteille ei löydy kysyntää, niin silloin ei tuotteita enää osteta.

Kahteen tärkeään asiaan ei myöskään olla muistettu reagoida.

1. Siihen että kysyntä kasvaa, mutta työpaikat vähenevät ei osattu varautua. Eli tuotannon siirto kaukomaihin takasi suuret voitot. Eli se voittaa kilpailun, joka kykenee tuottamaan tuotteita pienemmillä mahdollisilla kustannuksilla.

2. Yritysten ulosliputuksen takia myös yritysten maksamat verot vähenivät. Se että yritys liputetaan jonnekin veroparatiisiin merkitsee sitä, että yritys ei enää maksa veroja EUn alueelle.

Liike-elämän eli yritysten omistajien näkökulmasta katsottuna etuna olisi se, että kaikki mahdolliset kulut saadaan muuttumaan mahdollisimman pieneksi, työvoima, mitä käytetään pitäisi olla helposti korvattavissa olevaa. Työntekijä on aina hiukan epävarma sijoitus. Ihminen eli työläinen voi aina siirtää kirjansa kilpailijan talliin. Tai hän voi tehdä virheitä, jotka johtuvat stressistä tai väsymyksestä.

Tekoäly saattaa antaa vääriä vastauksia noin 10% kyselyistä. Niin toki voidaan kysyä, että monellako tekoälyllä on oikeasti työpaikalla sellainen rooli, että sen pitäisi antaa tyhjentäviä ja tieteellisesti päteviä vastauksia jostain tieteellisestä tehtävästä? Yleensä suurin osa toimistossa tehtävästä työstä ei käsittele esimerkiksi jonkun Higgsin Hiukkasen hajoamista, vaan esimerkiksi kirjanpitoon tai materiaali reskontraan liittyvää tietoa, joka annetaan tietyn kaava mukaan. Eli kumpi on tehokkaampi ja parempi järjestelmä? Ihminen vai tekoäly?

Se riippuu siitä kumpi tekee enemmän virheitä. Ei siis siitä että onko tekoälyn antamissa vastauksissa 10% mahdollisuus, että ne ovat väärin ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että tekeekö ihminen enemmän tai vähemmän virheitä kuin tekoäly. Ja sitten tietenkin pitää kysyä, että kuinka monta kertaa me nyt ylipäätään tarkistamme lähteitä, joita käytämme tehtäviä tehdessämme. Eli tietokone vie työpaikat kaikilta jotka tekevät mekaanista työtä, jossa käsitellään jäykkää määrämuotoista tietoa.

Korpilampi seminaari siis löi asiat lukkoon, ilman että tuota mallia edes koskaan ajateltiin tarkistaa. Mallit luodaan aina sen ajan tiedon perusteella. Ja se tarkoittaa sitä, että tieto saattaa muuttua. Kun tieto ja toimintaympäristö muuttuvat, niin silloin asiaan pitää sopeutua. Eli muutokseen pitää kyetä vastaamaan. Jos toimija ei tähän kykene, niin tuloksena on automaattisesti konkurssi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpilampi-seminaari

https://fi.wikipedia.org/wiki/Microsoft_Mobile

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_pankkikriisi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulopolitiikka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vallanjako-oppi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wärtsilä_Meriteollisuus