Julkisessa hallinnossa pitää tehdä laaja tekoälymuutos

Kuva: North Patrol

Keskustelu Microsoft-riippuvuudesta julkisessa IT:ssä on taas alkanut. Eikä syyttä, kun North Patrolin raportti pintautui julkisuuteen. Sen mukaan Microsoftin lisenssit muodostavat suurimman yksittäisen kuluerän julkisessa IT:ssä. Jopa 33 % julkisista IT-hankinnoista menee Microsoftin lisensseihin ja palveluihin. Se on iso osuus.

(Tein tästä asiasta jo vuonna 2007 adressin, jossa peräänkuulutin vaihtoehtoja Microsoftille. On hullunkurista, että Linuxin kotimaassa olemme näin riippuvaisia yhdestä yhtiöstä).

Vertailun vuoksi: vuonna 2025 STM myönsi tekoälykokeiluihin kaksi miljoonaa euroa, ja sekin jaettiin 10 hyvinvointialueen kesken. Esimerkiksi tietojen kirjaamiseen liittyvän työn kustannukseksi STM on arvioinut 2,5 Mrd€. Tämä on ongelma, jossa esim. kielimallit voivat auttaa paljon. Esimerkiksi muuttamalla puheen tekstiksi ja siitä rakenteelliseksi tiedoksi, joka kirjataan tietojärjestelmään. Ihmisten aikaa vapautuu paljon mekaanisesta kirjaamisesta tuottavaan työhön. (ks. kirjoitukseni LinkedInissä . Kaksi miljoonaa kannattaisi käyttää pelkästään kirjaamisongelman ratkaisemiseen).

Samaan aikaan pelkästään yhden suuren viraston lisenssikustannukset voivat ylittää tämän summan moninkertaisesti. Ero on räikeä: investoimme enemmän vanhojen järjestelmien ylläpitoon kuin tulevaisuuden tuottavuuteen. Microsoftin tuotteiden tai palveluiden käyttö ei sinänsä ole ongelma.

Tärkeämpää on kysyä: kohdennammeko rahamme oikein? Tästä aiheesta kannattaa lukea Tampereen yliopiston Pekkolan ja Takamaan tutkimus, jonka johtopäätöksenä on, että “Julkinen sektori ei tiedä, miksi se ostaa tietoteknologiaa”.

Julkinen rahoitus on kohdennettava tekoälymuutokseen

Siirtyminen avoimiin ratkaisuihin ei tarkoita, että voisimme “säästää miljardin”. Täydellinen irtautuminen Microsoftista olisi kallis, hidas ja riskialtis operaatio eikä se olisi järkevää. Lisäksi myös avoimien ratkaisujen ylläpitäminen vaatii paitsi osaamista niin myös maksaa. Sen sijaan järkevä strategia on tasapainottaa tilannetta ja uudelleenkohdentaa varoja.

Tulevaisuuden AI-budjetti voisi rakentua näin

33 % avoimien AI-ratkaisujen kehittämiseen ja investointeihin datan laatuun. Näillä rakennetaan kotimaista osaamista ja julkisen sektorin tuottavuutta ja kansalaisten palveluita. Esimerkiksi Viro ja Ukraina ovat asettaneet tavoitteekseen, että kansalaiset saavat hoidettua melkein kaikki hallinnolliset asiansa minuutissa tekoälyavusteisesti (ks. s. 5–6 Agentic State).

33 % Suurtoimittajien palveluja, jotka tuottavat selkeää lisäarvoa. Kaikkea ei kannata itse, mutta tämä rajankäynti onkin sitten vaativa asia ja juuri siksi tähän tarvitaan strateginen suunnitelma. Esimerkiksi tarvitsemmeko tosiaan MS Windowsia työasemissa, kun palvelut ovat pilvessä ja niistä tulee yhä autnomisempia tekoälyprosesseja? Kuka uskoo, että vielä 10 vuoden kuluttua kliksuttelemme käyttöliittymä valikoita? (Ks. AI Kanavan Agenttijakso)

33 % perusinfrastruktuurin kehittäminen, ylläpito ja siirtymävaiheen kustannukset, jotka mahdollistavat jatkuvuuden ja hallitun muutoksen. Suomessa on myös paljon datakeskusosaamista, niin johtuen maailman politiikan epävarmuuksista ja tuleviauuteen varautumiseksi, suvereenin laskentainfrastruktuurin rakentamista kannattaa vähintään harkita.

Esimerkiksi Microsoftin päätös sulkea International Criminal Courtin (ICC) sähköpostiyhteydet tietoturvasyistä Trumpin hallinnon vaatimuksesta oli muistutus siitä, kuinka haavoittuvia olemme suuryritysten poliittisille ja juridisille päätöksille.

Tällaiset tilanteet alleviivaavat, että digitaalinen huoltovarmuus ja teknologinen suvereniteetti eivät ole teoreettisia käsitteitä vaan kansallisen turvallisuuden ydinkysymyksiä.

AI-aika vaatii uuden ajattelutavan

Tekoäly ei ole vain uusi teknologia. Se on uusi tapa organisoida tietotyötä, päätöksentekoa ja julkisia palveluja.

Viro ja Ukraina ovat jo osoittaneet, että hallinto voi ottaa AI:n osaksi ydintoimintojaan. Ei vain kokeiluna, vaan rakenteellisena uudistuksena.

Tekoälyn kehittämisen perinne on ollut avointa tiedettä, avointa dataa ja avointa lähdekoodia, joka on tuottanut valvasti innovaatioita. Siksi on luonnollista, että myös Suomen julkinen hallinto rakentaisi tulevaisuutensa monitoimittajamallin, jossa avoin AI, luotettettava data, eurooppalaiset pilvipalvelut ja suuret teknologiatoimijat toimivat rinnakkain.

Tämä ei ole säästöohjelma. Se on strateginen uudelleenjärjestely, joka kasvattaa pitkän aikavälin arvoa, vähentää riippuvuuksia ja luo innovaatioita.

Digitaalinen suvereenius on kansalaisvapauksien tae

Valtion digitaalinen suvereenius, kyky hallita omaa tietoa, teknologiaa ja infrastruktuuria, ei saa olla riippuvainen yhdestäkään yksittäisestä yhtiöstä. Avoimet ekosysteemit tuottavat enemmän innovaatioita, vahvistavat kotimaista osaamista ja yritystoimintaa, ja luovat kestävän kilpailuasetelman. (ks. esim. OpenAI ja SAP yhteistyö Saksassa)

Kun markkinoilla vallitsee todellinen kilpailu, yksikään toimija ei pääse kuorimaan kermaa veronmaksajien kustannuksella. AI-murros antaa meille nyt aivan uudenlaiset mahdollisuudet julkisten palveluiden strategiseen muutokseen. Näin varmistetaan, että digitaalinen tulevaisuus palvelee kansalaisia — ei konserneja.