Miekkavalaat ja politiikka: Oman jengin suosiminen polarisoituneessa ympäristössä

Havainnekuva visionäärisen kaveriporukan suunnitelmasta Helsinkiin. Ilmeisesti edes painovoima ei pysäytä tätä porukkaa! (Kuva luoutu Dall-E 3 -tekoälyllä).

Saatat olla osa jotakin tiivistä kaveriporukkaa. Teillä lienee oma WhatsApp-ryhmä, ehkä jopa nimikin? Porukkasi on todennäköisesti ajatuksiltaan ja arvoiltaan yhtenäinen. Pidätte samoista asioista, teette kivoja juttuja yhdessä ja jaatte melko samanlaisen maailmankuvan. Kuvittele, että porukallesi tulee loistava idea: Helsinkiin on rakennettava pohjoismaiden suurin vesiliukumäki, ehkä Kaivopuiston rantaan. Trendikkään Time-lehden otsikot “pohjolan vauhdikkaimmasta” kokemuksesta kiiluvat jo silmissänne. Iloa ja vauhtia kaikille kaupunkilaisille, jes!

Mutta teidän kaveriporukka koostuu kuudesta henkilöstä… sillä ei pitkälle pötkitä. Tarvitsette enemmän jengiä ideanne taakse — muuten kukaan ei oikein ota sitä vakavissaan (vaikka kuinka kovasti uskoisitte itseenne ja visioonne), tarvitsette joukkovoimaa! Esimerkiksi Tuovi Kirkkonummelta ehdottaa selityskyltin rakentamista Kivijärven Kirsikkapuistossa sijaitseville moottorisahaveistoksille. Mainio idea, mutta Tuovin kannattaisi, ainakin historian perusteella, kerätä enemmän väkeä tukemaan tämän ehdotusta. Tällöin idean toteutuminen olisi todennäköisempää. Myös meidän poliitikot pyrkivät saamaan ehdotuksilleen siunauksen muilta kollegoiltaan, ja välillä saavat sen jopa oman puolueensa ulkopuolelta.

Kouluissa opetetaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Suomessa äänestämme neljän vuoden välein 200 suomalaista edustamaan meitä tavalla, jonka toivomme enemmän tai vähemmän heijastavan arvomaailmaamme. Kuinka hyvin tämä arvovaltainen joukko kykenee hoitamaan asioita yhdessä? Tähän vastaaminen on vaikeaa, mutta otetaan haaste vastaan!

Jokainen kansanedustaja voi esittää ehdotuksen lain säätämisestä (vähän niinkuin vesiliukumäen rakentaminen tai Tuovin selityskyltin pystytys). Näitä kutsutaan kansanedustajien lakialoitteiksi. Nämä voivat liittyä uuden lain säätämiseen tai voimassa olevan lain muuttamiseen tai kumoamiseen. Uhkarohkea poliitikko voi laatia lakialoitteen yksin ja tyytyä pelkästään omaan allekirjoitukseen. Usein kuitenkin, poliitikot pyrkivät saamaan myös muita poliitikkoja allekirjoittamaan lakiesityksen, sillä määrällä on merkitystä: lakialoite menee todennäköisemmin käsittelyyn, jos sitä tukee 0.5 % sijaan vaikka 20 % eduskunnan kansanedustajista.

Kuten jo varmaan pystyt päättelemään, kansanedustaja voi siis myös allekirjoittaa muiden kansanedustajien lakialoitteita, ja mikä parasta, aloitteen laatijan ei tarvitse olla edes samasta puolueesta: Vihreä poliitikko voi siis tukea Suomen Keskusta -puolueeseen kuuluvan aloitetta. Sitä välillä unohtaa, että myös poliittiset puolueet ovat loppujen lopuksi vain ihmisryhmiä, joilla on mahdollisuus tehdä paljonkin yhteistyötä.

Tutkin suomalaisten poliitikkojen lakialoitteita ja näiden allekirjoittajia vuosien 2015–2024 välillä. Yhteiskunnallista eripuraa on pyritty mittaamaan tarkastelemalla, kuinka todennäköistä on, että poliitikko allekirjoittaa lakialoitteen, jonka on laatinut johonkin toiseen puolueeseen kuuluva poliitikko. Tietysti, tietynlainen terve erimielisyys tulee heijastumaan myös poliitikon allekirjoittamiskäyttäytymiseen, mutta muutokset tässä käyttäytymisessä voi paljastaa uusia poliittiseen polarisaatioon liittyviä piirteitä. Erityisesti mikäli poliitikot tukevat toistensa lakialoitteita selkeästi harvemmin kuin vaikka kuusi vuotta sitten. Mutta onko näin?

Pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin tässä kirjoituksessani:

1. Suosivatko poliittiset puolueet nykyään voimakkaammin omien edustajien lakialoitteita? Onko siis kynnys tukea julkisesti ei-omaan-puolueeseen kuuluvan ideaa noussut korkeammalle?
2. Onko sukupuolella väliä? Suosivatko samaan sukupuoliryhmään kuuluvat poliitikot toistensa lakialoitteita?
3. Mihin puolueisiin kuuluvat ne poliitikot, jotka allekirjoittavat moninaisimmin? Entä mihin kuuluvat ne henkilöt, jotka ovat aineiston perusteella suosineet pelkästään ns. “omaa jengiä”. Ketkä onnistuvat saamaan tukea voimakkaimmin yli puoluerajojen?

A: Kirahvit, B: Reesusmakakit, C: Miljoonakalat, D: Miekkavalaat (Brask, J. B., Ellis, S., & Croft, D. P. (2021). Animal social networks: an introduction for complex systems scientists. Journal of Complex Networks, 9(2))

Eläimet eivät suoraan allekirjoita lakialoitteita, ainakaan samalla tavalla kuin me ihmiset. Ne kuitenkin muodostavat myös sosiaalisia verkostoja, jossa tietyt yksilöt tai ryhmät viihtyvät enemmän keskenään kuin toiset. Esimerkiksi alla olevasta kuvasta näkyy, minkälaisia verkostoja tutkijat ovat havainneet eri lajien keskuudessa. Visuaalisen tarkastelun perusteella, miekkavalailla on kaikkein voimakkain ryhmärakenne (osa D); suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu selkeästi tietyissä omissa ryhmissä, ja vuorovaikutus muiden ryhmien kanssa vähäisempää. Voimme leikkimielisesti verrata poliitikkojen allekirjoituskäyttäytymistä näiden verkkojen kanssa, mutta ensin pitää rakentaa nämä poliitikkojen verkot.

Verkkojen rakentaminen ja visualisointi

Tässä kolmen henkilön verkossa vihreä poliitikko on saanut tukea molemmilta poliitikoilta. Lisäksi vihreä poliitikko on tukenut punaisen poliitikon lakialoitetta. Musta poliitikko ei ole saanut tukea millekään lakialoitteelleen, joten tähän ei osoittaudu lainkaan nuolia. Tietysti on mahdollista, ettei kyseinen poliitikko ole laatinut yhtään lakialoitetta, joka olisi allekirjoitettavissa.

Rakennan kolme eri verkkoa, jotka heijastavat kolmen peräkkäisen eduskunnan kautta: Sipilä (2015–2019), Rinne-Marin (2019–2023) ja Orpo (2023-). Analyysin selkeyttämiseksi sisällytän eduskunnan kahdeksan suurinta puoluetta, joten yhden henkilön puolueet tai eduskuntaryhmät eivät ole tarkastelussa mukana. Lisäksi perussuomalaisten hajoaminen sinisiin ja perussuomalaisiin vuonna 2017 ei huomioida erikseen, jotta vertailukelpoisuus säilyy eri kausien välillä. Verkoissa pisteet ovat poliitikkoja ja linkit allekirjoituksia. Jos poliitikko A on allekirjoittanut poliitikko B:n lakialoitteen, piirretään linkki alkamaan poliitikosta A poliitikko B:hen.

Huh.. vihdoinkin. Nyt kun olemme rakentaneet verkot, on aika lempivaiheelleni, eli niiden visualisointi.

Kansanedustajien lakialoitteiden allekirjoituskäyttäytyminen Sipilän kaudella. Ryhmärakenne on melko ilmeinen.

Sipilän kauden lakialoitteiden allekirjoitusverkko on melko havainnollistava. Ensinnäkin, näemme selkeästi, kuinka vasemmalle kallistuvat poliitikot tukevat toisiaan — ja sama ilmiö näkyy spektrin oikeaan puoleen kuuluvien poliitikkojen keskuudessa. Visuaalisesti katsottuna keskusta näyttää jäävän kokoomuksen ja perussuomalaisten väliin. Jotkut poliitikot vetävät puoleensa voimakkaammin tukijoita muista puolueista. Vihreät ja perussuomalaiset eivät ole juuri ollenkaan tukeneet toistensa lakialoitteita.

Kansanedustajien lakialoitteiden allekirjoituskäyttäytyminen Rinne-Marin kaudella. Tällöin vasemmalle kallistuvat poliitikot tukivat toisiaan melko homogeenisesti puoluetaustastaan riippumatta. Näin ei ollut esimerkiksi edellisellä kaudella (ks. edellinen kuva). Vaikka kokoomus ja perussuomalaiset muodostavat selkeästi omat ryhmänsä, on näiden välillä huomattava määrä linkkejä. Kristillisdemokraatit näyttävät jäävän näiden kahden puolueen väliin.

Yhteistyökykyiset ja vetovoimaiset poliitikot

Kansanedustajien lakialoitteiden allekirjoituskäyttäytyminen Orpon kaudella. Vaikka verkko on selkeästi pienempi (onhan kausi vielä kesken), ryhmärakenne on erityisen voimakas verrattuna edellisiin verkkoihin. Klikkiytyminen on kuvan perusteella voimakkainta keskustan ja kokoomuksen keskuudessa, mutta tarkistetaan tämä vielä numeerisesti.

Kuvat ovat kivoja, mutta niiden perusteella on hankala tehdä tarkempia johtopäätöksiä. Siksi laskemme jokaiselle verkolle niin sanotun suosimisindeksin (engl. assortativity). Tämä luku kertoo meille, kuinka voimakasta oman puolueen jäsenten aloitteiden suosiminen oikein on. Mitä lähempänä luku on ykköstä, sitä voimakkaampaa on “oman jengin” suosiminen.

Sipilän kauden (S) allekirjoitusverkon suosimisindeksi on 0.29 (±0.01). Rinne-Marin (RM) kaudella indeksi nousi hieman, 0.31 (±0.01). Nyt käynnissä olevan kauden aikana (O) poliitikkojen suosimisindeksi on lähes kaksinkertaistunut lukuun 0.56 (±0.02). Toisin sanoen “omia” suositaan nykyään merkittävästi enemmän kuin ennen, mitä voidaan pitää merkkinä lisääntyneestä polarisaatiosta.

Entäpä suosiminen sukupuolen perusteella? Kun tutkimme allekirjoituskäyttäytymistä eri sukupuoliryhmien välillä, suosimisindeksi osoittautuu matalammaksi: S:n kaudella 0.10 (±0.02), RM:n 0.08 (±0.02) ja O:n 0.12 (±0.04). Vaikka pientä suosimista sukupuolen perusteella on kaikilla kausilla esiintynyt, se ei näiden mittausten perusteella tilastollisesti merkittävällä tavalla noussut.

Hmm. Mitataan seuraavaksi yksittäisten poliitikkojen allekirjoituskäyttäytymistä. Tarkemmin, ketkä ovat niitä henkilöitä, jotka ovat tukeneet moninaisimmin, eli niin sanotusti poikenneet valtavirrasta tukemalla poliittisia ajatuksia yli puoluerajojen. Päätin käyttää tähän informaatioteoriasta tuttua entropian kaavaa, sillä sen arvo kasvaa, mitä tasaisemmin poliitikko tukee muiden puolueiden poliitikkojen lakialoitteita (en ole varma, onko kukaan aikaisemmin käyttänyt samaa metodia juuri tämäntyyppisen diversiteetin mittaamiseen, mutta se toimii!).

Laskin jokaisen kauden poliitikolle ns. kollaboratiivisuusindeksin. Yksinkertaistettuna, voit kuvitella sen olevan politiikon taipumuksena lähettää “nuolia” (eli allekirjoittaa lakialoitteita) yllä olevissa verkoissa kohti muita puolueita. Mitä useampia eri puolueiden lakialoitteita ja mitä tasaisemmin poliitikko näitä tukee, sitä korkeampi hänen kollaboratiivisuusindeksi.

Koska meitä varmasti kiinnostaa vähintäänkin yhtä paljon, ketkä ovat niitä poliitikkoja, jotka onnistuvat ideoillaan yhdistämään moninaisimmin muita poliitikkoja, eli vastaanottavat eri puolueen jäseniltä “nuolia” (allekirjoituksia), lasketaan jokaiselle myös vetovoimaisuusindeksi. Käytännössä tämä luku kuvaa, kuinka hyvin poliitikko on onnistunut saamaan tukea ympäri eduskuntaa. Korkean vetovoimaindeksin omaavat henkilöt ovat tyypillisesti sijoittuneet sosiaalisessa verkossa strategisiin ja keskeisiin positioihin, ja voivat olla merkittäviä avainhenkilöitä poliittisessa ympäristössä.

On hyvä todeta, että nämä kaksi lukua eivät välttämättä korreloi keskenään lainkaan. Mieti vaikka nykyisiä ihmissuhteitasi. Saatko kaikilta yhtä paljon takaisin kuin mitä heille annat? 🤔

S-Kausi (Sipilä), RM-kausi (Rinne-Marin), O-kausi (Orpo). Käytän mieluummin tällaisia lyhenteitä, koska 200 henkilön joukon työn ja toiminnan kutistamista pääministerin nimeen on aina tuntunut hieman erikoiselta. Taulukkoon on merkitty nimikirjaimet koko nimen sijaan, sillä tarkoituksena ei ole promota tiettyjä poliitikkoja. Laita viestiä jos nimet kiinnostavat 😉.

Vau, kaikista tutkituista puolueista ainakin yksi poliitikko on päässyt jollain kaudella Top10-listalle, jossa pärjää kun tukee muiden eri puoleisiin kuuluvien lakialoitteita. Kaudesta riippuen RKP, KD, VIHR ja VAS poliitikot ovat allekirjoittaneet todennäköisimmin yli rajojen. Suurilta puolueilta (KOK, PS, SD) löytyi vähemmän poliitikkoja, joilta olisi herunut allekirjoituksia oman jengin ulkopuolelle (ainakaan suhteessa omien suosimiseen). Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että lukuja ei ole normalisoitu puolueen laatimien aloitteiden lukumäärän suhteen. Toisin sanoen jos oman puolueen väki ei tehtaile lakialoitteita, on vaikea myöskään niitä allekirjoittaa ja todennäköisempää tukea tällöin muiden ideoita. Ehkä tämä selittää miksi pienemmät puolueet pärjäävät paremmin tässä kollaboratiiviuusaspektissa? Huomasitko myös, kuinka suurimmat indeksiarvot ovat laskeneet tähän päivään saakka?

Noniin, katsotaanko nyt vetovoimaisimpia poliitikkoja? Ketkä ovat siis onnistuneet saamaan parhaiten tukea muistakin jengeistä omille ideoilleen? Tällaisille tyypeille kannattaa muuten pitchata sitä vesiliukumäkeä 😉.

Nämä poliitikot puolueineen saivat korkeimmat vetovoimaisuuspisteet. On hyvä muistaa, että vetovoimaisuus tässä tarkoittaa lähinnä poliitikon laatiman lakialoitteen kykyä saada tukea yli rajojen. Jo yhdellä menestyneellä aloitteella voi päästä listalle aika korkealle.

Nyt pärjäävät suurempien puolueiden poliitikot hieman paremmin, vaikkakin myös osa pienempien puolueiden kansanedustajat ovat onnistuneet saamaan ainakin yhdelle lakialoitteelleen merkittävä määrä tukijoita muista puolueista. Vaikka poliitikot saisivatkin korkean vetovoimaisuusindeksin, se ei kerro suoraan, minkä puolueen poliitikoilta tukea on tullut. Verkkokuvien perusteella näimme, kuinka VIHR, VAS Ja SD olivat lähempänä toisiaan, ja vastaavasti KOK ja PS. Kun huomioi kaikki allekirjoitukset eri puolueiden välillä, voimme piirtää tällaisen Sankey-diagrammin, josta näkee, kuinka kokonaisuudessaan allekirjoitukset virtaavat eri puolueiden välillä.

Diagrammin vasen akseli vastaa allekirjoittajan puoluetta ja oikea lakialoitteen laatijan puoluetta. Värilliset massat kuvaavat, kuinka puolueen käyttämä “allekirjoituskapasiteetti” on jakautunut eri puolueiden poliitikoille.

Tutkitaan lopuksi vielä, kuinka “eristyneitä” tai “sisäänpäin suuntautuneita” itse puolueet ovat kokonaisuudessaan laskemalla odotusarvot puolueeseen X kuuluvan ja vähintään kerran lakialoitteen allekirjoittaneen poliitikon kollaboratiivisuusindeksille.

Puolueiden kokonaiskollaboratiivisuus. S- ja RM-kaudella erityisesti pienimmät puolueet, joilla ei ole ollut omia lakialoitteita sijoittuvat listan kärkeen. Huomioi suuri keskihajonta erityisesti suurilla puolueilla. Tämä johtuu pääosin allekirjoittajista, jotka ovat tukeneet vain oman puolueen aloitteita. Suurilla puolueilla on tyypillisesti kourallinen poliitikkoja, jotka nostavat oman puolueensa kokonaiskollaboratiivisuutta.

Oman joukkueen ideoita tuetaan yhä voimakkaammin

Tutkimme yhdessä suomalaisten kansanedustajien allekirjoittamiskäyttäytymistä kolmen peräkkäisen eduskuntakauden aikana: Poliitikot tukevat yhä harvemmin muiden puolueiden lakialoitteita ja suosivat voimakkaammin omia. Erityisesti tukemisen moninaisuus on laskenut.

Mistä ilmiö voisi johtua? Olen kirjoittanut viime vuosien aikana kasvanneesta yhteiskunnallisesta polarisaatiosta muun muassa sosiaalisen median alustoilla. Tässä kirjoituksessa emme syventyneet lakialoitteiden sisältöön, mutta polarisoituneessa ympäristössä erimielisyys poliittisissa teemoissa kasvaa, mikä voi heijastua myös lakialoitteisiin. Tällöin poliitikoilla voi olla hankalampaa löytää sopivia aloitteita muilta puolueilta allekirjoitettavaksi. Pahimmassa tapauksessa lakialoitteiden sisältö ja luonne eivät ole muuttuneet, vaan poliitikot tietoisesti välttävät muiden poliitikkojen ajatusten tukemista julkisesti. Tämä voi olla seurausta esimerkiksi affektiivisen polarisaation kasvusta, jossa suhtautuminen muihin kuin omaan puolueeseen muuttuu kielteisemmäksi ja toksisemmaksi. Kiinnostaisiko lukijoita tutkia tarkemmin aloitteiden sisältöä, ja näiden vaikutusta poliitikkojen käyttäytymiseen?

Palataan lopuksi vielä miekkavalaisiin. Nämä nisäkkäät muodostavat voimakkaan ryhmärakenteen, jonka voimakkuudeksi (modulariteetti) tutkijat ovat laskeneet 0.63–0.84. Samalla mittarilla meidän poliitikkojen allekirjoitusverkon ryhmärakenne on noussut 0.24:sta 0.43:een. Vielä emme ole miekkavalaiksi muuttuneet — huh!

(Kuva luoutu RunwayML-tekoälyllä)