Kristityn elämään ei kuulu epäusko, mutta kuuluu kyseenalaistaminen

Viime aikoina käytyäni helluntaiseurakunnan maailmankonferensissa Helsingissä (joka oli viimeksi 50 vuotta[!] sitten), olen huomannut alkaneeni hakeutua kyseenalaistamaan monia asioita, joita olen tuntenut sydämessäni jo aiemminkin.

Kaiken lähtökohtana on helluntaiseurakunnan karismaattisuus ja uskoontultua 2016–17 esiintyneet pelot monia asioita kohtaan, joita kirkossamme tapahtuu usein ja mistä kristillinen media nauttii raportoida. Siinä, missä vetää raja uskomattoman ja yliluonnollisen välille kulkee lähinnä siinä, mikä tuntuu oikealta ja on Sananmukaista. Näin ei ollut esim. maailmankonferenssissa valitettavasti usean jenkkiläisen julistajan “prosper” eli menestysteologisissa puheissa. Se herätti, että meidän kristittyjen kokonaisuutena, Kristuksen ruumiissa, pitää pysyä aina valppaana tälle harhaanjohtavalle ja toki houkuttelevalle saarnalle. Hyvä video näistä megakirkoista ja -saarnaajista löytyy Tyler Oliveiran kanavalta. Joskaan en usko, että hän on kristitty itse, vain sensaationtavoittelija maallisesti, niin aihe on oikea. Video on englanniksi. (I Exposed the Most Corrupt Churches in America…)

“We preach prosperity”

Toivon todella, ettei tämä trendi tule yleistymään varsinkaan nuorten parissa, joiden herätys oli voimallisin, mitä sain maailmankonferenssin jälkeen samassa tilassa, Helsingin jäähallissa, järjestetyssä “The Send” -nuorten lähetyskokouksessa todistaa. Valitettavasti olin jo kovin väsynyt kolmen päivän konferenssin jälkeen, joten jaksoin olla paikalla vain puoli päivää ennen yli 500 km:n kotimatkaa. Tunnelma oli silti koettava itse ja olen todella iloinen, että pääsin paikalla olemaan ja jakamaan sen vielä internetstreamin välityksellä kotimatkalla.

The Send, Helsinki 2025

Alkukesä ja juhannus sujuivat mukavasti ja vaikka olin pelännyt alkuun, etten tulisi juhannuksena saamaan seurakseni kuin Jeesuksen, toisin kävi, ja pääsin vanhempien siskojen ja veljien seuraan ja vielä risteilyllekin. Ennen risteilyä Hupelin kristillisen kirjallisuuden kirjastosta tarttui mukaan elokuvaohjaaja Paul Verhoevenin “Jeesus Nasaretilainen”.

Verhoeven ei tunnu kirjan perusteella olevan kuin maallinen pakana, jolla on aina ollut kiinnostus Jeesusta kohtaan — ihmisenä, jona hän tätä vain pitääkin ja miltei skandaalinomaisesti tuo julki kirjassaan, pohtien mm. Hänen alkuperäänsä raiskauksen seurauksena ja laittaen Hänet nokitusten Johannes Kastajan kanssa. Näin vasta 4:een lukuun päästyä. Mutta tunnen, että on tärkeä silti tuntea noinkin tarkaan Jeesusta tutkineen maallikon ajatukset, että osaan niitä haastaa, jos joku tulee samanlaisin argumentein joskus Herraani kyseenalaistamaan. Muutoin toivon, ettei Verhoevenin unelma Jeesus -elokuvasta koskaan tule toteutumaan, sen voin pohjata hänen viimevuotiseen seksuaalisuus”tutkimusmatkaan”, skandaalihakuiseen lesbonunnaelokuvaansa. Vanhanaikaista mielestäni koittaa repiä katsojalukuja noin selvällä tempulla. Siunausta hänelle silti, kolminaisuus ja armon käsite on vaikea sisäistää monelle.

Mutta loppuun haluan korostaa, etten pidä itseäni sen fiksumpana kuin seuraavaakaan jannua, voisin hyvin itsekin tuudittautua ja nauttiakkin tovin menestysteologiasta, mutta sen pettymyksen määrää en voi käsittää, jos joku todella uskoo erityisesti Jumalan siunaavan tätä taloudellisesti. Näin kun ei käykkään, ehkä jopa päinvastoin, ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista kristitylle syyttää tästä Jumalaa, vaan näitä “jumalan välikäsinä” itseään pitäviä menestysteologeja. Verhoevenin kirjaakaan en suosittele, vaikkakin todella pelastettu ja Jeesukselle elämänsä antanut kestäneekin ne valheet, mitä Verhoeven koittaa perustella hyvin Raamatun pohjalta. Hän onkin ollut “musta lammas” Jeesus-seminaarissa, johon hän pitkään osallistui jenkeissä. Ilman teologista taustaa. Teologia muutenkin on mielenkiintoinen aihealue, mutta helluntaiherätyksessä on sanonta, että sen minkä “aloittaa uskossa, niin lopettaa Helsingissä”. Oma uskoni on mennyt muutenkin suurimpaan osaan yliopistoista, kun niiden kurssikattaukset on alkaneet kuvastaa enemmän woke- ja pride-ajan ilmentämistä. Samoin kieli Tampereen yliopiston pääsykokeiden 2023 osallistujat ulkonäöltään. En soimaa heitä sen enempää, ideologioita pidän kuin uususkontoina, jotka sekoittavat nuorten jo valmiiksi informaatiotulvan sekoittamia päitä. “Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” — Aku Ankka (Carl Barks).

“Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.” Matt 7:15