Pienistä kokeiluista kohti kestävämpää naapurustoa

Miten asukas- ja naapurustoyhdistykset voivat vahvistaa yhteisöllisyyttä, luontosuhdetta ja kestävää arkea? Millaiset pienet kokeilut voivat innostaa yhä useampia asukkaita mukaan toimintaan?

Näitä kysymyksiä pohdittiin kesäkuun alussa Villa Elfvikissä järjestetyssä Siirtymäkylän työpajassa, joka kokosi yhteen espoolaisia yhdistystoimijoita, aktiivisia asukkaita ja kaupungin edustajia. Vaikka työpaja kesti vain kaksi tuntia, ilta tarjosi runsaasti keskustelua, kokemusten vaihtoa ja konkreettista ideointia.

Työpajan tavoitteena oli paitsi verkostoitua ja jakaa vertaiskokemuksia, myös pohtia yhdessä, millaiset luonto- ja kestävyysteemaiset kokeilut voisivat aidosti toimia erilaisissa espoolaisissa naapurustoissa. Työpajan suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Siirtymäkylä Jupperin hanketiimi, johon kuuluvat Anni Leppänen, Aino Ehnberg ja Maija Tiensuu.

Anni Leppänen esitteli Siirtymäkylä Jupperin toimintaa.

Espoolaisissa naapurustoissa tehdään jo paljon

Työpajan esittelykierros osoitti nopeasti, kuinka monipuolista toimintaa Espoon eri alueilla jo tehdään.

Nuuksio-seura toimii niin sanotussa “metsä-Espoossa”, jossa on lähes 500 kotitaloutta. Seuran toiminnan sydän on Honkamaja, jonka ylläpidosta, kunnostuksesta ja puutarhasta seura huolehtii aktiivisesti. Lisäksi yhdistys järjestää tapahtumia asukkaille ja julkaisee omaa lehteä neljä kertaa vuodessa.

Kuurinniitty-seurassa on viime vuosina koettu jonkin verran jäsenkatoa, mutta samaan aikaan alueelle on muuttanut uusia lapsiperheitä. Seniorit ovat aktiivisia siivoustalkoissa, nuorille Halloween on suosituin tapahtuma, ja alueella järjestetään myös linturetkiä sekä talvitapahtumia luonnonsuojelualueella. Yhtenä kehitystoiveena nousivat paremmat kierrätyspisteet.

Espoon puutarhayhdistyksen toiminnassa korostuvat puutarhat, kasvit ja luonnon monimuotoisuus. Monia jäseniä kiinnostavat oma piha, terassi sekä erilaiset vierailut ja retket. Keskusteluissa esiin nousivat erityisesti pölyttäjät ja syötävät kasvit, mutta myös peurat, joiden aiheuttamat tuhot lannistavat monia puutarhaharrastajia.

Laaksolahdessa toimivalle Laakson Liljoille luonto, kierrätys ja toisten auttaminen ovat keskeisiä teemoja. Ympäristön siivous, lainaustalous ja esimerkiksi palvelukeskuksen asukkaiden ulkoiluttaminen nähtiin kaikki kestävyyttä tukevina tekoina.

Espoon kaupungin Anna Hakala nosti keskusteluun kiinnostavan kysymyksen: onko yhteisön koolla merkitystä? Voisiko pienempi mittakaava — oma katu, kortteli tai taloyhtiö — olla tehokkain tapa saada ihmiset mukaan?

Moni osallistuja tunnisti ajatuksen omasta kokemuksestaan. Usein juuri lähiyhteisö on helpoin paikka aloittaa.

Jalotuksen puheenvuoro

Työpajassa kuulimme Jalotuksen toimintapäällikkö Veera Vilénin inspiroivan puheenvuoron. Puheenvuoro tarjosi osallistujille konkreettisen esimerkin siitä, miten yhteisöllisyys, kiertotalous ja luonnon huomioiminen voivat nivoutua osaksi arkea. Keravan kartanolla toimiva Jalotus on yhteisö, joka edistää kestävää elämäntapaa käytännönläheisesti ja yhteisöllisesti. Toiminnan ytimessä on ajatus siitä, että kestävä elämä voi parhaimmillaan lisätä hyvinvointia ja elämänlaatua.

Jalotuksen Veera Vilén pitämässä puheenvuoroaan.

Puheenvuorossa korostui erityisesti ajatus siitä, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen tehdäkseen kestävämpiä valintoja. Muutos tapahtuu yksi teko kerrallaan, ja pienilläkin arjen valinnoilla voi olla merkitystä. Tärkeää on oppia tarkastelemaan omaa arkea uusien “vihreiden linssien” läpi ja löytää itselle sopivia tapoja toimia vastuullisemmin.

Jalotuksen toiminta rakentuu vahvasti yhteisöllisyyden ympärille. Keravan kartanolla toteutetaan monenlaista toimintaa nuorten työpajoista yhteisöviljelyyn, eläintoimintaan, hävikkiruokailuihin ja erilaisiin tapahtumiin. Konkreettinen tekeminen, yhdessä oppiminen ja paikalliset ratkaisut ovat keskeinen osa toimintaa.

Veeran puheenvuoro tarjosi innostavan esimerkin siitä, miten kestävyyttä voidaan tuoda osaksi arkea tavalla, joka tuntuu merkitykselliseltä, saavutettavalta ja jopa iloiselta. Tällaiset käytännön esimerkit auttavat hahmottamaan, että muutos kohti kestävämpää tulevaisuutta rakentuu ennen kaikkea ihmisten välisestä yhteistyöstä.

Inspiraatiota käytännön esimerkeistä

Työpaja rakennettiin vahvasti yhteiskehittämisen varaan. Alustusten ja puheenvuoron jälkeen osallistujat tutustuivat ideakortteihin, jotka kokosivat käytännön esimerkkejä muun muassa Siirtymäkylä Jupperin, Jalotuksen, Espoon kaupungin, Roihuvuori-seuran ja kansainvälisen siirtymäliikkeen toiminnasta.

Ideakorttien aiheet herättivät kiinnostusta.

Korttien tarkoituksena oli auttaa osallistujia siirtymään puheesta konkreettisiin kokeiluihin: millaisia pieniä tekoja omassa naapurustossa voisi testata jo melko pienillä resursseilla?

Pienryhmäkeskustelu ideakorttien pohjalta oli vilkasta ja inspiroivaa, kaikki aiheet koettiin tärkeiksi ja valinnanvaikeus taisi yllättää kaikki ryhmäläiset!

Ryhmän yhteinen kokemus oli yhteisöllisyyden merkityksellisyys kestävyyden edistämiseksi naapurustoissa. Yhteiseksi haasteeksi koettiin asukkaiden ja muiden ihmisten mukaan houkutteleminen ja heidän sitouttamisensa sekä kestävyydestä puhuminen suoraan.

Ehkä kestävyyttä ei siis aina tarvitse nostaa ensimmäisenä esiin. Joskus riittää, että luodaan toimintaa, jossa kestävämpi arki syntyy luontevasti tekemisen kautta.

Molemmissa ryhmissä keskustelu oli vilkasta ja aika tuntui loppuvan kesken, kun ideointia riitti.

Ryhmätyöskentely konkretisoi kokeiluideoita

Ainon pienryhmä valikoi valmiista ideakorteista keskusteluun yhteisen pyöränhuoltopäivän, cityfarmaritoiminnan, vaihtolaatikon, sadevesipuutarhan, itsepalvelukirppiksen ja oman naapuruston tulevaisuus- sekä skill share -iltojen järjestämisen.

Monet ideat liittyivät jakamiseen, lainaamiseen ja yhteiskäyttöön. Keskusteluissa nousi esiin ajatus siitä, ettei kaikkia tavaroita tarvitse omistaa itse vaan palveluita, osaamista ja välineitä voidaan jakaa naapurustossa.

Kokeiluideat kirjoitettiin paperille muistiin.

Naapuruston kokeiluidean kuvauspohjille syntyi aiemman keskustelun ja ideakorttien inspiroimina uusia kiinnostavia kokeiluja:

• Työkalujen vaihtolaatikosto tai yhteiskäyttölokerikko — taloyhtiön tai naapuruston yhteinen työkalulainaamo, jonka avulla harvoin tarvittavia välineitä voidaan lainata omistamisen sijaan
• Yhteisöllinen viljelytoiminta — yhteiset viljelylaatikot tai -palsta, jotka lisäävät omavaraisuutta, yhteisöllisyyttä ja sukupolvien välistä kohtaamista
• Vieraslajitalkoot — alueen yhdistysten yhteiset talkoot vieraslajien torjumiseksi ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi
• Nupurinjärvi — elävä järvi — yhteisöllinen tapahtumakokonaisuus, jossa luonto, eläimet sekä viljely ja talkoot houkuttelevat uusia asukkaita mukaan toimintaan

Maijan pienryhmässä nousi ideakorttien joukosta keskusteluun taloyhtiöiden pihojen monimuotoisuuskartoitus, sadonkorjuujuhla, vaihtolaatikko, vieraslajitalkoot ja lainaamo.

Yhteisöllisyys, viihtyisän asuinympäristön luominen sekä laina- ja vaihtotalous nousivat vahvasti esiin. Erityisesti korostui ajatus siitä, ettei toimivien kokeilujen tarvitse olla suuria tai monimutkaisia. Parhaimmillaan pienikin idea voi vahvistaa yhteisöllisyyttä, lisätä viihtyisyyttä ja synnyttää uusia kohtaamisia.

Ryhmä ideoi useita kiinnostavia kokeiluja, joita työpajaan osallistuneet yhdistykset ja aktiiviset asukkaat voisivat testata omissa naapurustoissaan. Näitä olivat:

• Pirteyttä pörrääjille — pölyttäjiä tukevat istutukset, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja elävöittävät lähiympäristöä
• Uudistetaan puustoa — uusien puuntaimien istuttaminen vanhojen ja huonokuntoisten puiden tilalle alueen viihtyisyyden ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi
• Parvekevierailijat — yhteisöllinen viljelyhaaste, joka innostaa taloyhtiön asukkaita kasvattamaan hyöty- ja pölyttäjäkasveja sekä jakamaan kokemuksia keskenään
• Vaihtolaatikko — oman asuinalueen puistoon sijoitettava tavaroiden vaihtolaatikko tai -kaappi, joka edistää kierrätystä, jakamistaloutta ja yhteisöllisyyttä

Pienistä kokeiluista voi syntyä suuria muutoksia

Työpajan päätöskeskustelussa koottiin yhteen illan tärkeimpiä oppeja. Samalla tunnistettiin kokeilujen esteitä ja pohdittiin, millaista tukea yhdistykset tarvitsevat uusien toimintamallien käynnistämiseen.

Yksi ajatus nousi ylitse muiden: vaikuttavan toiminnan ei tarvitse alkaa suurista hankkeista. Pieni kokeilu voi madaltaa osallistumisen kynnystä ja synnyttää uusia kohtaamisia. Yhteinen viljelylaatikko, puistoon sijoitettu vaihtolaatikko tai talkoopäivä voi olla alku toiminnalle, joka kasvaa vähitellen osaksi koko naapuruston arkea.

Kestävyyssiirtymä ei synny yksittäisestä suuresta päätöksestä, vaan lukuisista pienistä teoista. Kun joku uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, voi siitä parhaimmillaan kasvaa yhteinen tekemisen kulttuuri, joka innostaa yhä useampia mukaan.

“Vaikuttavan toiminnan ei tarvitse alkaa suurista hankkeista.”

Työpaja osana laajempaa kokonaisuutta

Työpaja oli osa Siirtymäkylätoimintaa Espoon ja Helsingin naapurustoihin -hanketta, jonka tavoitteena on kehittää uusia tapoja vahvistaa kaupunkien naapurustojen yhteisöllisyyttä, luontosuhdetta ja kestävää arkea yhdessä paikallisten yhdistysten kanssa.

Hankkeen toteuttavat Siirtymäkylä Jupperi ja yhteiskunnallinen yritys Futures mundane. Hanketta rahoittavat Espoon kaupungin Kestävä ja luonnonläheinen Espoo -kehitysohjelma, Jalotus ja Transition Network.

Työpajaa edelsi tutkimusvaihe, jossa kartoitettiin Espoon ja Helsingin asukas- ja naapurustoyhdistysten nykyistä toimintaa, haasteita ja kehittämistarpeita verkkokyselyn sekä haastattelujen avulla.

Lue lisää tutkimuksesta täältä.

Tutkimuksesta nousi esiin kiinnostava havainto: yhdistyksissä on vahva kiinnostus lisätä luonto- ja kestävyystoimintaa, mutta samalla monilla toimijoilla on samankaltaisia haasteita. Miten saada uusia ihmisiä mukaan? Miten vahvistaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä? Ja miten tukea vapaaehtoistoiminnan jatkuvuutta aikana, jolloin ihmisten ajankäyttö on entistä pirstaleisempaa?

Työpajassa haluttiin siirtyä teoriasta käytäntöön. Miten kestävyystyö voisi näyttäytyä arjessa tavalla, joka tuntuu kutsuvalta eikä kuormittavalta?

Miten hanke jatkuu?

Espoon työpajan jälkeen järjestimme myös Helsingissä vastaavan työpajan, josta julkaistaan oma blogikirjoituksensa.

Loppukesän aikana hankkeen tiimi jalkautuu Espoon ja Helsingin naapurustoihin etsimään käytännön esimerkkejä luonto- ja kestävyystoiminnasta. Näistä kootaan sisältöjä sosiaaliseen mediaan sekä syksyllä julkaistavaan käsikirjaan, jonka tavoitteena on tarjota yhdistyksille konkreettisia työkaluja oman toiminnan kehittämiseen.

Hanke kutsuu yhdistykset keskustelemaan jälleen 3.9.2026 Villa Elfvikiin. Hankkeen lopputuotokset esitellään viimeistään Espoon kaupungin Järjestöjen Luontopäivässä 27.10.2026.

Kirjoittajasta

Olen Maija Tiensuu, viestinnän ja markkinoinnin asiantuntija sekä yrittäjä. Liityin Siirtymäkylän tiimiin keväällä 2026, toimien hankkeessa viestinnän, sisällöntuotannon ja hankkeen dokumentoinnin parissa. Työhöni kuuluu muun muassa blogi- ja someviestintä, tapahtumat sekä hankkeen tulosten kokoaminen ja näkyväksi tekeminen.

Vapaa-ajallani olen aktiivinen yhdistystoimija ja kiinnostunut erityisesti yhteisöllisyydestä, kestävästä arjesta ja asuinalueiden kehittämisestä.